TÄRKEINTÄ ON OIKEA ANNOSTELU JA MONIMUOTOISUUS

  Juoksu kuormittaa – kävely elvyttää Nuori urheilija katsoo TV:tä. On alkamassa Montrealin olympialaisten 5000 metrin juoksun viimeinen kierros. Lasse Viren on siirtynyt juoksun kärkeen ja aloittanut kuuluisan pitkän kirinsä, jolla hän on  voittanut aiemmat kolme kultamitalia. Takana väijyy joukko huippunopeita mailereita, jotka ovat  valmiina tappavan kovaan loppusuoran kiriin. Näyttää siltä, että Lassella ei tällä kertaa ole mahdollisuuksia. Lasse painaa leuan rintaan ja lisää asteittain vauhtia. Aina kun joku takana olevista tulee lähes rinnalle, Viren kiihdyttää uudelleen. Lopulta kaikki mailerit kangistuvat loppumetreillä ja Viren on voittaja. Mikä mahtava fiilis! Nuori urheilija on nähnyt esikuvansa ja toteaa: ”Minustakin tulee olympiavoittaja!” Vielä nytkin selkäpiitä karmivat kylmät väreet, kun muistelen juoksua, joka mielestäni oli Lasse Virenin ”paras” voitto. Ei tullut minusta olympiavoittajaa eikä juoksijaa, ei edes kilpaurheilijaa. Tuli muuten vaan himoliik...

  Herään aamulla kello 6.00. Teen normaalin aamuvoimisteluni. Nousen istumaan sängyn laidalle ja nostan kädet ylös kohden kattoa ja venytän kainalot.  Sitten nousen seisomaan, laitan kädet alaselkään ja ojennan lonkat.  Otan muutaman askeleen ja vasen nilkka tuntuu hiukan aralta ja muutenkin koko keho tuntuu kankealta ja jäykältä. Koska olen 63 vuotias mies niin on luonnollista, että aamulla nivelet tuntuvat jäykiltä. Vanha vitsikin on, "jos on 60v. ja mikään paikka ei tunnu jäykältä tai kipeältä aamulla, niin on kuollut".  Jäykkyys suojaa kehoa. Ikääntymisen muutokset herkistävät kudoksia. Aivot tietävät ärtyneet kudokset ja estävät jäykkyydellä äkkinäiset liikkeelle. Minä en lähtenyt juoksujalkaa vessaan vaan tepasteli hissukseen. Kun otin muutaman askeleen niin aivot totesivat, että nilkan kipua ei tarvita ja se poistui. Yleinen jäykkyys jatkui hiukan pidempään, mutta myös se hävisi muutamassa minuutissa.  Eli jäykkyyttä ei kannata väkisin yrittää venyttelyä ...