LIIKUNNAN OIKEA ANNOSTELU JA MONIMUOTOISUUS

Tässä neljä erilaista tarinaa, joita yhdistää suonenveto eli lihaskramppi .   Pasi-pikajuoksija Pasi (19v) keskittyy huolella 100 metrin pyrähdykseensä. Kaikki alkuvalmistelut on tehty huolella ja kaikki tuntuu hyvältä. Lähtölaukaus pamahtaa ja kiihdytysvaihe sujuu hyvin. Puolessa välissä matkaa vauhti on maksimissaan. Ensin pieni "tuntemus" oikeassa takareidessä. Sitten iskee KRAMPPI, polvi ei ojennu ja juoksu loppuu siihen. Pasi klinkuttaa maaliin pidellen kädellään takareittä. Huippujuoksija  kiidätetään magneettikuvaukseen. Mitään vakavaa ei löydy, sillä tuntemus olikin pelkkä lihaskramppi. Kausi jatkuu kahden viikon päästä. Seija-suorittaja   Seija (35v) on koko ikänsä harrastanut tavoitteellista liikuntaa. Nyt hän valmistautuu elämänsä kolmanteen maratoniin.  Kaksi vuotta sitten hän innostui juoksemaan ja nyt on tavoitteet "korkealla". Juoksukoulukin on käyty ja kaikki pitäisi sujua hyvin. Tosin jännityksen takia hän oli nukkunut yönsä vielä tavallistakin huon

Venyttely on turhaa "Eläimetkin venyttelevät"  Usein venyttelyn tärkeyttä perustellaan sillä, että eläimetkin venyttelevät. Meillä on kaksi kissaa. Ne ovat jo iäkkäitä ja pääasiassa nukkuvat. Mutta kun ne nousevat ylös pediltään, ne tekevät kaksi venytystä. Ensin venytetään lonkan etuosa ja sen jälkeen kainalot. Sitten ne ovatkin valmiit hyppäämään kissamaisen kevyesti pöydälle. Vuosia niitä tarkkailleena olen pannut merkille, että venytyksen kesto on  maksimissaan 3      sekuntia.  Tyttäreni mukaan tämä venytyksen kesto pätee myös hänen koiraansa. (Linkki videoon jossa joutsenet venyttelevät) Eli ihminen on ainoa "eläin", joka jostain käsittämättömästä syystä pitää kudoksia venytyksessä - jopa minuutteja - ja luulee , että se on hyvä asia. Yritän tässä blogissani murtaa myyttiä venyttelyn tärkeydestä. U sein venyttely on jopa haitallista ja hidastaa vaivojen paranemista.  Pitkäkestoiset venytykset eivät hoida mitään vaivaa! Sen sijaan kevyet kudosten liu&#

"jotain tarvis tehdä" On vuosi 1980 ja olen elämässäni siinä vaiheessa, että "jotain tarvis tehdä", mutta mitä? Sattumalta törmäsin  erääseen lukioaikaiseen koulukaveriin. Hän kertoi olevansa kuntohoitajakoulussa,  kehui paikkaa minulla  ja rohkaisi hakemaan sinne. En ollut koskaan ajatellut, että lähtisin hoitoalalle. Ennemminkin minua kiinnosti metsä ja siihen liittyvät ammatit. Pyrin kouluun ja  pääsin. Siitä alkoi hoitajan ura, jolle ei loppua näy.  Metsä on sen jälkeen ollut kunnon hoitamisen ja rentoutumisen paikka ja hyvä näin.  Muutamia vuosia myöhemmin sain kuulla, että tuttuni oli itse ollut täysin kypsä koko koulutukseen ja vedätti minua (kiitos kuitenkin TP). Kuntohoitoja Valmistuin vuonna 1981 kuntohoitajaksi. Koulussa opin  anatomian ja lihasten hieronnan perusteet. Hoitotyö tapahtui hoitohuoneessa, jota jatkossa nimitän "kopiksi". Siellä minulla oli loistavat anatomian opettajat, joka sai kiinnostukseni heräämään (kiitos Matti V ja Han