Tekstit

Mustelmasta arpeen!

Olin noin 10-vuotias ja kädessäni oli upouusi puukko. Innoissani veistelin puun palasta lastuja ja sitten se tapahtui. Puukko lipesi ja viilsi ison palkeenkielen lähes irti vasemmasta etusormestani. "Valtava" verenvuoto tyrehtyi melko nopeasti, kun hetken puristin haavaa tiukasti. Vaikka haava ei ollut syvä niin siihen tuli arpi, joka on siinä edelleen 50 vuoden jälkeen. Arpi on hiukan kovempi ja vaaleampi kuin muu iho. Minua se ei juurikaan vaivaa, vain pieni kosmeettinen haitta ja hiukan kiristää, kun nivelen taivuttaa ääriasentoon. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, niin arpien määrä ihmisessä myös lisääntyy. Tulee pinnallisia arpia ja syviä arpia. Lisäksi tulee henkisiä arpia, joihin en tässä blogissa puutu. Arpikudos on aina hiukan kovempaa ja huonommin joustavaa, kuin ympärillä oleva muu kudos. Haavan arpeutuessa kudokset tarttuvat helposti kiinni toisiinsa. Myös hermo voi tarttua kiinni arpeen ja lihaskalvot voivat juuttua kiinni toisiinsa. Lihaksen sisällä oleva arpi on

Taistelu painovoimaa vastaan

Kuva
  Taistelu painovoimaa vastaan Isaac Newtonin päähän tipahti puusta omena 1600-luvun loppupuolella ja melko pian sen jälkeen tiedettiin, mitä on painovoima. Kun ihminen syntyy, niin siitä alkaa elinikäisen taistelu painovoimaa vastaan. Toisaalta painovoimasta on myös paljon hyötyä. Ensimmäinen vuosi on yleensä menestyksekäs. Tuhansien hävittyjen taistelujen jälkeen lihasvoima ja kehon hallinta kehittyvät niin paljon, että ihmisenalku voittaa taistelun ja nousee seisomaan. Pian sen jälkeen tulevat ensimmäiset haparoivat askeleet. Voi sitä voiton riemua. Seuraavan vuoden aikana monelta onnistuu jo juokseminen. Kävely ja juoksu ovat "perusliikuntaa", jotka lähes kaikki oppivat. Näitä perustaitoja pitää harjoitella koko elämän ajan, jotta ne säilyvät. Kun ihminen kasvaa niin vipuvarret pitenevät ja voiman tarve tietysti lisääntyy. Koko lapsuuden ja nuoruuden ihmisellä on luontainen tarve kehittää perustaitoja. Lisäksi painovoimaa vastustetaan erilaisilla liikunnallisilla le

Kipeän selän tarina jatkuu...

Kuva
On perjantaipäivä. Lähes kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun selkä alun alkujaan kipeytyi. Se on ollut koko viikon oireeton, joten luulin, että vaiva oli jo kokonaan poissa, mutta ei ollut. Pihalla odottaa Heräte 1. Savolaistyyppinen vuorosoutuvene, jossa toinen soutaa ja toinen meloo takana ja noin vartin välein vaihdetaan vuoroa. Kävin heräteostoksena hakemassa sen Pohjanmaalta ja tarkoitukseni on ollut ryhtyä soutamaan lähes päivittäin. Soutu on mielestäni ainoa oikea tapa edetä vesillä. En erityisemmin pidä pärisevistä moottoriveneistä, jotta ryskyttävät ikävästi aallokossa. Purjehdus taas on liian hidastempoista ja pitkästyttävää. Kerran kesässä menee sopivalla tuulella, mutta horisontin jatkuva tähystäminen ei ole minun juttuni. Melonta ja suppailu menettelevät, mutta soutu kunnon veneellä on jatkuva elämys. On tyyni ilta ja loistava keli. Saan houkuteltua tyttäreni "vastapainoksi" veneeseen. Vuorosoutuvene "kyntää", jos perässä ei ole soutukaveria. Nosta

Kipeän selän tarina

Kuva
Kipeän selän tarina On kaunis, keväinen sunnuntaiaamu. Vaimo on päättänyt, että tänään laitetaan kesäkukat terassille. Ruukut pitää kantaa alas, vaihtaa mullat, istuttaa uudet kukat ja kantaa ruukut takaisin. Ruukkuja on monta ja ne painavat melko paljon. Jaksan hyvin kantaa, mutta ruukkujen muodon vuoksi niiden kantaminen on hankalaa ja siksi joudun tosissani käyttämään voimaa. Kaikki sujui hyvin, mutta illalla tuntui lievää jomotusta alaselässä. Fysioterapeuttina tiedän, että tästä ei seuraa mitään hyvää, sillä jomotus ei ole tavallista selän väsymistä. Annostelu taisi tässä hyötyliikunnassa mennä hiukan pieleen. Blogissani "löysän nilkan tarina" retostelin, että olen yli 60 v. ja minulla ei ole muita tuki- ja liikuntaelinvaivoja, kuin löysät nilkat. Nuoruudessani olen kuitenkin kärsinyt melko paljon alaselän kivuista. Rullaluistelu, luistelu ja luisteluhiihto ovat lajit, joilla sain vaivat hallintaan ja käytännössä kokonaan pois. Minun ongelmanani olivat aiemmin heikohk

Vaivaa hoitava valmennus

Olen ollut yli 30 vuotta ammattivalmentaja. Valmentaminen yleensä yhdistetään kilpaurheiluun. Minä valmennan ihmisiä niin, että heidän vaivansa paranevat. Ammattinimikkeeni on fysioterapeutti.  Fysioterapeutti on vaivaa tai sairautta hoitavan liikunnan asiantuntija. Nykyaikainen fysioterapia on VALMENNUSTA. Aiemmissa blogeissani on ajatuksiani liikunnan oikean annostelun ja monipuolisuuden tärkeydestä. Jatkan edelleen samoista aiheista.   "Löysän nilkan tarina"    Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija Kun huippu-urheilija valmistautuu olympialaisiin, niin tärkeintä on oikea annostelu. Urheilija, joka harjoittelee eniten, ei voita. Voittoon vaaditaan oikea harjoittelun ja levon suhde. Lisäksi tarvitaan tietysti lahjakkuutta, henkistä voimaa ja myös onnea. Suorituskykyä pitää nostaa, mutta jos ahnehtii, niin voi tulla jokin vaiva tai ylikunto ja mitalin kaulaan ripustamisen sijasta piikkarit pannaan naulaan. Yleensä vaiva paranee hyvin, kun kuntoutuksen annostelu on oike

Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija

Olen ns. kalevankiertäjä. Laji on kuuden kestävyyslajin yhdistelmä, joka suoritetaan tai oikeastaan kisataan kalenterivuoden aikana. Tammikuussa on 30 km luistelu, helmikuussa 50 km hiihto, huhtikuussa 15 km suunnistus, heinäkuussa 30 km soutu, elokuussa noin 70 km pyöräily ja viho viimeisenä lokakuussa puolimaraton. Kuusi hienoa kestävyyslajia, jotka rytmittävät mukavasti liikuntavuoden. Vuoden alussa luistellaan paljon (jos on jäätä) ja luistelukauden "huipentumana" on pieni 30 km:n mittainen kisailu. Sitten luistelu jää vähemmälle, jatketaan hiihdolla ja näin homma etenee vuodenajan ja liikuntamahdollisuuksien mukaan lokakuulle asti. Harrastan tavoitteellista liikuntaa. Minun tavoitteeni on TERVEYS. Edellinen blogini   "Löysän nilkan tarina"  kertoi liikunnan oikean annostelun tärkeydestä. Lähes yhtä tärkeää on liikunnan MONIPUOLISUUS. Lisäksi liikunta pitää olla sellaista, että siitä tulee hyvä mieli. Kalevankiertäjissä on paljon kilpailuhenkisiä osallistuji

"Löysän nilkan tarina"

Olen 60 vuotias mies, hieman harmaantunut, mutta olen harrastanut monipuolisesti liikuntaa koko ikäni ja olen melko hyvässä kunnossa. En kärsi muista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, paitsi hieman löysistä nilkoista. Olen harrastanut lentopalloa 45 vuoden ajan ja säästynyt onnekkaasti muilta urheiluvammoilta. Tosin molemmat nilkat ovat nyrjähtäneet useita kertoja, joten osa nivelsiteistä on poikki ja loputkin tuntuvat löysiltä.   Eilen pelasin viisi erää höntsälentopalloa ja peli meni ilman vaivoja, ei mitään ongelmia. Aamulla noustessani sängystä oli oikea nilkka niin kipeä, että se ei kestänyt varaamista. Miksi nilkka oli kipeä, vaikka pelatessa se ei vaivannut lainkaan?   Koska mitään tapaturmaa ei sattunut, niin mielestäni ainoa syy oli liikunnan väärä ANNOSTELU. Viisi erää oli liikaa. Lihakset eivät enää jaksaneet tukea löysää niveltä ja nivel ärsyyntyi. Eli ensi kerralla vain neljä erää.   Aluksi nilkka hiukan vaivasi töissä ja yhdellä jalalla seisominen oli hutera