Helppouden paradoksi
Luolamies lähi metsälle ja käytti valtavasti energiaa, jotta sai peuran kaadettua. Samalla luolanaiset keräsivät marjoja ja toukkia, jotta perhe sai ruokaa. Vähäinen vapaa-aika käytettiin laiskotteluun, jotta jaksoi taas hakea ruokaa. Tosin laiskottelun ohella piti hoitaa jälkikasvua tai yrittää tehdä lisää jälkeläistä. Sitten keksittiin erilasia ansoja ja aseita, joilla saalista saatiin helpoimmin ja aikaa laiskotteluun jäi enemmän. Siis ihminen on luontaisesti laiska ja pyrkii tekemään asiat mahdollisimman helposti. Älykkäänä eläimenä se keksii koko ajan tapoja, jolla elämä olisi fyysisesti helpompaa ja näin jäisi enemmän aikaa laiskotteluun tai voi tehdä asioista joista enemmän nauttii. Luolamiesaikaan fyysisen kunnon piti olla hyvä, jotta ruokaa saatiin pöytään. Kun saalista saatiin paljon niin syötiin myös paljon, ja mahdollisesti vararavintoa kertyi kehoon. Talvella ei ole marjoja ja toukkia oli vaikea kaivaa routaisesta maasta. Tällöin rasva kehossa auttoi sel...