Fysioterapiassa yrittäminen on helppoa ja hauskaa!
Tilat ja välineet
Ensin hankit sopivat tilat, mikä tietysti onnistuu käden
Sitten ostat hoitopöydät ja muut härpäkkeet hoitohuoneeseen.
Lisäksi pitää kalustaa ja somistaa odotustila ja sosiaalinen tila.
Terapiasali pitää olla, koska se luo uskottavuutta. Sinne hankit ainakin parikymmentä jos jonkinlaista vempainta. Aluksi välineillä lievitetään kipuja ja elvytetään ärtyneitä kudoksia. Kun vaivat helpottavat ohjataan harjoitteita, joilla kehitetään voimaa, lihaskuntoa, tasapainoa, ketteryyttä, notkeutta, venyvyyttä, hallintaa, liikkuvuutta, kestävyyttä jne.
Lisäksi pitää olla pieni ryhmäliikuntatila. Siellä vedetään pilatesta ja putkistoa, syvävenyttelyä ja liikkuvuusjumppaa, yin- hatha- ja astangajoogaa. Iäkkäämmille istuma-, kemppi- ja pallojumppaa. Täsmäjumppaa peppuun ja pakaraan, niskaan ja hartioihin tai selkään ja lantioon, jne. Joku vetää vielä fysio-kimppaa ja fysio-boxingia. Nykyään jotkut ovat niin taitavia, että osaavat jumppauttaa erikseen faskioita. "Hermokudosjumppaa" en ole vielä nähnyt mainostettavan, mikä minusta on erittäin omituista, koska hermon hyvä vointi on elintärkeää kaikille muille kudoksille.
On vain mielikuvitus rajana, mikä on jumpan nimi ja teema. Nimi muuttuu sen mukaan, mikä on muodissa ja mikä myy. Jumpan sisältö muuttuu vähemmän😀.
Pitää hankkia tietokoneet, tulostimet, puhelimet, pankkikorttipääte. Nämä toimivat paremmin, kun on nettiliittymä ja sähkösopimus. Nykyään on "pakollinen" netissä toimiva ajanvaraus- ja potilastietojärjestelmä. Lakisääteinen työterveyshuoltosopimus pitää olla. Firman kirjanpito kannattaa antaa tilitoimistolle, niin on levollisempi olo kun verotarkastaja koputtaa ovella. Siivousfirma pitää tilat puhtaana tai sitten yrittäjä itse.
Tämä kaikki onnistuu melko helposti, kunhan on rahaa ja luovaa mieltä.
Luvat
Seuraava vaihe usein raastaa alkavan yrittäjän hermoja. Pitää hankkia tarvittavat luvat. Aluehallintovirasto eli AVI ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan keskusvirasto eli Valvira ovat sanahirviöitä, jotka saavat yrittäjän verenpaineen nousemaan jo alkumetreillä. Nämä tulevat "vainomaan", anteeksi valvomaan, yrittäjyyttäsi niin kauan kuin menet konkurssiin.
Kaupparekisteristä pitää varmistaa, että et varasta kenenkään toisen jo varaamaa firman nimeä.
Eikä siinä vielä kaikki. Jos jonkinlaista pakollista ja vapaaehtoista vakuutusta pitää olla, jotta on turvallinen olo asiakkaille sekä yrittäjälle, ja myös tila ei saa olla turvaton.
Kun täytät hakemukset, niin luvat tulevat puolen vuoden sisällä, jos tuuri käy. Sitä ennen lääkäri on käynyt syynäämässä tilat ja määrännyt tietysti jotain korjattavaa.
Leipä on saatava, ja vuokrat ja muut kulut pitää maksaa, joten töitä on tehty luvatta. Vitsi vitsi, kunniallinen kansalainen ei riko lakia, ei edes aja koskaan ylinopeutta. Onneksi usein voi saada starttirahaa kunnalta tai lainaa Finnveralta.
Markkinointi
Seuraavaksi on "pieni" ongelma, miten ihmiset osaavat tulla hoitoon? Sana markkinointi on vieras henkilölle, joka on opiskellut vain fysioterapeutiksi.
Ensin tulee tuttuja ja tutun tuttuja, kun homma hoituu niin puskaradio pauhaa ja ihmiset löytävät terapiaan. Tällä ei ikävä kyllä pitkälle pötkitä, varsinkin jos haluaa laajentaa toimintaa.
Jos olet fiksu, otat yhteyttä markkinointitoimistoon ja teet markkinointisopimuksen, josta maksat sievoisen summan. Sieltä hoidetaan firman brändäys ja julkaistava materiaali.
Jos olet jääräpää, teet kaiken itse. Yksin yrittäjät ovat yleensä jääräpäitä, jotka eivät siedä toisten määräyksiä.
Otat yhteyttä terveyskeskuksiin ja lääkäriasemiin. Kerrot, että olet superhyvä ja meille kannattaa lähettää terapiaan. Eli sinun pitää lähteä verkostoitumaan ja jos mahdollista, niin hyväveliverkostoitumaan paikkakunnan muihin yrityksiin. Tämä ei riitä.
Mainoksia, profiileja ja videoita pitää laittaa sanomalehtiin, Googleen, Facebookiin, Instagramiin, YouTubeen, TikTokiin, X:ään, Threadsiin, Tinderiin - mitä hitto niitä olikaan.
Sitten tulee puhelinsoitto ja vastaat innolla uuden asiakkaan toivossa. "Päivää, konstaapeli Pekka täällä. Edustan poliisikoirayhdistystä. Haluaisitteko laittaa ilmoituksen julkaisuumme? Tarjoushinta on vain 200 euroa. Hetken köhin ja vastaan: "Ilman muuta laitetaan ilmoitus".
Ilmoituksen perusteella potilaita alkaa tietysti tulla ovista ja ikkunoista.
Näitä "kerjäämisiä" alkaa tulla tasaiseen tahtiin eri seuroilta ja yhdistyksiltä.
Seuraava soittaja esittäytyy: "Pirkko IF:stä päivää. Mitä vakuutusyhtiötä käytätte?" "Fenniaa, mutta minulla on vähän kiire...", on vastukseni. "Voisinko edustajamme tulla keskustelemaan tarjouksesta?" "Ei kiitos, olen juuri tehnyt sopi....", vastaan ja "myyjä" keskeyttää minut. "Vain puolen tunnin aika", yrittää myyjä edelleen.
Alan hermostua, koska maksava potilas odottaa. Sanon pari kertaa vielä: "EI ja EI". Ei auta, ja en viitsi lyödä luuria korvaan, sitten tokaisen: "Puolen tunnin aikani maksaa 50 euroa, maksu käteisellä paikan päällä." Luurin toisessa päässä on hetken hiljaisuus, ja sitten "myyjän myyjä" ymmärtää lopettaa puhelun.
Toivon mielessäni, että seuraava soittaja haluaa varata ajan terapiaan.
Koulutus on kaiken a ja o
Markkinoinnissa on pakko kehua yritystään, mutta kehumiselle pitää olla myös katetta. Pelkkä hyvä palvelu ei riitä. Yrittäjän ja hänen työntekijöiden pitää olla myös taitavia terapeutteja. Taidot eivät kehity, jos ei jatkuvasti kouluttaudu - kouluttautuminen maksaa. Joka koulutuksessa oppii uutta ja pitää vireyttä yllä työelämässä. Lisäksi pitää olla luova ja myös itse miettiä, mitä voisi tehdä toisin, jotta erottuu massasta. Lisäksi pitää pysyä ajan hengessä ja mieluummin askeleen edellä.
Yhtiökumppani
Yhtiökumppanuus on kuin avioliitto. Alalla "seurustelu" alkaa usein fysioterapiakoulutuksen aikana. Sitten "rakastutaan" ja perustetaan yhteinen osakeyhtiö. Työntekijät ovat kuin lapsia, joita täytyy kasvattaa ja joihin ajoittain menee hermot. Tosin lapset on ja pysyy, työntekijöitä joutuu vaihtamaan.
Auvoisa yhteiseloa kestää jonkin aikaa ja sitten tulee ensimmäinen riita. Siitä yleensä selvitään, mutta toisen tai kolmannen jälkeen yhteiseloa on usein vaikea jatkaa.
Toinen haluaa yrittää ja ottaa riskejä ja laajentaa touhua. Toinen taas huomaa olevansa virkamies. Valtava työmäärä yllättää ja hermot eivät kestä yrittäjän epävarmuutta.
Yrittäjähenkisempi ostaa firman itselleen. Toinen ehkä jatkaa firmassa ammatinharjoittajana tai todennäköisesti lähtee terveysaseman fysioterapiaan virkahenkilöksi.
Työntekijät
Henkilöstöpolitiikka on hauskaa.
Miten löytää oikeat henkilöt oikeille paikoille?
Haastattelussa CV näyttää hyvältä ja kaikki on joustavia, yhteistyökykyisiä jne. Onneksi usein muutaman kuukauden koeaikana selviää, onko terapeutti sopiva vai ei. Potilaat usein äänestävät jaloillaan, jos terapia ei tyydytä. Joskus terapeutti huomaa sen itse, että on väärässä paikassa. Aika usein on joutunut kertomaan terapeutille, että yhteinen taival loppuu tähän. Usein suosittelen hakeutumaan töihin keskussairaalan tai terveysaseman fysioterapiaan.
Kun koeaika on ohi, niin asennoituminen työhön usein muuttuu. Työntekijälle tulle yllätyksenä, että yrittäjä haluaa tuottoa työntekijästä. "Ei se haluakaan vain työllistää minua. Se onkin tuollainen riistoporvari. Hoito maksaa 60 euroa ja minä saan vain 20 euroa, vaikka teen lähes kaiken työn", miettii työntekijä joka ei ymmärrä mitä kaikkia maksuja yrittäjän pitää maksaa. Tai mihin pitää varautua, jos työntekijä ei kykenekään tekemään työtä esim. kuukauteen.
Jotkut taas ovat jatkuvia säätäjiä. Aina löytyy jotain pientä mistä "valittaa". Jos sitten liian napakasti huomauttaa, että nämä työt pitäisi vain tehdä, niin sitten tulee paha mieli ja työnantaja on työpaikkakiusaaja.
Kun lopulta löytyy hyvä työntekijä, niin hänestä yrittäjä haluaa pitää kiinni kynsin ja hampain. Usein henkilö on "yrittäjähenkinen", mutta hän ei halua yrittäjäksi.
Hyvän työntekijän palkitseminen ei ole ollenkaan helppoa, koska kaikille pitää olla tasapuolien. Valvonnan hoitaa ammattiliitto.
"Taistelua elämästä"
Kun yritys laajenee, pitää myös taata töitä työntekijöille. Pieni yritys taistelee suurten monikansallisten jättien puristuksessa.
Niiden lääkärit ja työterveyshuolto puukkaa asiakkaita tietysti vain omaan fysioterapiaan ja antaa ymmärtää, että muualle ei saa mennä.
Kunnallinen fysioterapia pitää ihmiset jonoissa ja yksityistä ei saa suositella. Tämäkö on sitä hyvää resurssien hyödyntämistä? "Meillä on kuukauden jono, mutta voit mennä jonnekin muualle hoitoon", kerrotaan potilaalle. "Onko ketään, jota voisit suositella?" kysyy potilas. Tiedetään kyllä, että on mutta ei saa suositella.
Vakuutusyhtiöt tekevät laskutusopimuksia isojen firmojen kanssa ja näin ihminen ei voi valita mihin menee fysioterapiaan. Jostain syystä hoidon hinta on näissä sopimuksissa toissijaista. Ettei vain toimisi hyväveliverostot. Ei tietenkään, Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa maailmassa.
Tässä unohtuu, että Suomessa on valinnan vapaus, varsinkin jos henkilö maksaa terapian itse. Suomessa on jopa laki, joka velvoittaa hoitavaa tahoa kertomaa, mitkä ovat hoidon vaihtoehdot (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 5§). Tätä lakia rikotaan surutta.
Pienille yrityksille jää muruset ja asiakasvirta koostuu pienistä puroista. Valveutunut henkilö onneksi tietää oikeutensa ja myös osaa vertailla hintoja ja terapeuttien koulutuksen tasoa.
Suurin on harvoin halvin, mutta liian halvalle ei saa myöskään hyvää. Asioista kannattaa ottaa selvää, kyse on sentään omasta terveydestä ja se on melko tärkeä asia monille.
Kilpailutus
Aiemmin mainitsemieni markkinointitoimien lisäksi pitää osallistua kilpailutuksiin. Kela, kunnat, keskussairaalta ja hyvinvointialueet hakevat yhteistyökumppaneita yksityiseltä puolelta. Kumppanuus tarkoittaa sitä, että yrittäjä kiltisti hyväksyy kaikki valmiiksi mietityt ehdot, jos haluaa kumppaniksi. Tosin lisäksi kumppanuus edellyttää kisan voittamista.
Kisan voittamiseen tarvitaan riittävän hyvät tilat, riittävän koulutettu henkilökunta ja ennen kaikkea riittävän alhainen hinta.
Jos sinulla käy tuuri ja voitat kisan niin saat töitä työntekijöille. Sopimus kestää yleensä kolme vuotta ja sitten taas kisaillaan. Jos käy huonotuuri ja hintasi on 50 senttiä liian kallis niin naapurifirma voittaa kisan. Juuri hoitajiin tottuneet vaikeavammaiset saavat uudet terapeutin ja sinä annat potkut omille työntekijöille, jotka ehkä palkkaa kisan voittaja😀. Vaikeavammainen on pelinappula ja sivuseikka on se mikä on hänelle parasta tai kenelle terapeutille hän haluaa mennä.
Miksei ostava taho vain määrää jotakin kohtuullista hintaa kummallekin osapuolelle. Kun laitoksen luvat on kunnossa omistaja voi hyväksyä tai hylätä tarjotun hinnan. Nyt kuntoutettava voi ITSE valita hänelle parhaan hoitajan tai laitoksen. Tarvittaessa hän voi myös vapaasti vaihtaa terapiaa tuottavaa laitosta tai terapeuttia. EU varmaan kieltää tämän kaltaisen resursseja säästävän toiminnan.
Auditointi
Puolessavälissä sopimuskautta on usein auditointi. Sana auditointi saa yrittäjän karvat pystyyn ja lopulta sapen kiehumaan. Joku sutturapää (harvemmin kutturapää) virkahenkilö saapuu paikalle. Hänen tehtävä on tarkistaa, että kaikki menee sopimuksen ja lain mukaisesti.
Olen valmistautunut tilaisuuteen pinolla tarvittavia papereita. Aina puuttuu jokin paperi, aina on jokin potilaan kirjaus tekemättä tai tehty väärin, ensiapuohje puuttuu seinältä jne.
Kaikki tämä pilkun viilaus on tietysti vain yrityksen ja potilaiden parhaaksi.
Jokainen yrittäjähän suorastaa rakastaa sitä, että paikalle saapuu henkilö arvioimaan tilojasi ja yrityksesi toimintaa. Tosin todennäköisesti hän ei ymmärrä mitään yrittämisestä, eivät varsinkaan riskejä ottavan yrittäjän arjesta.
Yrittäjä 35 vuotta
Oma yrittäjyys alkoi pian fysioterapiakoulutuksen jälkeen. Ostin pienen yrityksen ja aluksi työskentelin yksin.
Fysioterapiakoulutuksen aikana oli jo selvää, että alan yrittäjäksi. Koskaan ei ollut mielessä mennä johonkin kunnalliseen virkaan muiden määräiltäväksi.
Vuoden yksin yrittäjyyden jälkeen mukaan tuli yhtiökumppani.
Kumppaniin olin tutustunut fysioterapiakoulutuksen monissa riennoissa, joista seurustelu alkoi. Sitten rakastuttiin, mentiin naimisiin ja perustettiin myös osakeyhtiö. Tämän osakkaan rekrytointi onnistui harvinaisen hyvin, koska kumppanuus on kestänyt 35 vuotta. Kerran oli erimielisyys, jossa mietittiin kumpi jatkaa yhtiössä ja kumpi lähtee. Terapian jälkeen myös yhtiökumppanuus jatkui. (pusi pusi)
Yritystoiminta laajeni vuosien varrella. Parhaimmillaan oli kolme toimipistettä, kaksi eri yritystä ja kolme eri yhtiökumppania. Kaikkiaan yrityksissä on työskennellyt yli 50 henkilöä - ei tosin yhtaikaa. Joku on lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Rekrytointi vaatii taitoa ja tuuria.
Yrittäjyys ei ole tylsää, se on elämäntapa. Hyvin on kestetty 90-luvun alun lama. Ruuhkavuodet kolmen pienen lapsen kanssa ja samalla reissaaminen OMT-koulutukseen aiheutti ajoittain pientä stressiä. Myös korona-vuonna kävi ihmisiä hoidossa. Jopa valtion keksimää byrokratiaan on siedetty.
"Päivääkään en vaihtaisi pois" on kliseinen sanota, Ehkä sentään jokusen päivän vaihtaisin, heh heh.
Nyt on seesteinen vaihe. Ensimmäinen ja pienin toimipiste on lakkautettu. Toinen isompi firma on myyty fysioterapiaketjulle. Kolmatta on jo pari kertaa yritetty ostaa. Minä en myy sitä, vaan nautin yrittämisestä.
Potilashoitoja on kertynyt jo noin 80000, koulutus-diplomeja noin 70 (pari/vuosi) ja työvuodet lähentelee neljääkymmentä. Nyt alkaa olla yrittämisen ja terapeutin taidot sillä tasolla, että osaa jotain, mutta tietää myös rajansa.
Myös riippuvuus kaikenlaisista sopimuksista on vähentynyt, koska potilaat tulevat suoraan kadulta, ilman minkään tahon lähetettä.
Työntekijöille on helppo olla tasapuolinen, koska niitä on vain yksi ja ammatinharjoittajat saavat kaikki saman suuruisen palkkion.
Laitoksemme on erikoistunut kolmeen vaivaan. 1. Toispuoleisiin vaivoihin selässä, lonkassa ja pakarassa. 2. Niskan ja hartaiden vaivoihin, jotka aiheuttava päänsärkyä, huimausta tai käsien puutumista. 3. LPG:llä ja lymfaterapialla hoidamme turvotusta ja arpia.
Pienen on pakko erikoistua, ei voi olla kokonaisvaltainen terapialaitos. Lonkkavaivaisia tulee meille ympäri Suomea.
Työ tuntuu koko ajan vain antoisammalta, koska pystyy hyvin auttamaan ihmisiä. Olen aina "liekeissä", kun tutkin, hoidan ja ohjaan lonkkapotilaita. Usein vaivaa on ollut pitkään ja apua ei ole saanut mistään.
"Milloin menet eläkkeelle?" kyselijöitä riittää.
Miksi pitäisi lopettaa, kun tykkää työstään ja on lisäksi vielä täysin terve?
AVI, VALVIRA ja KELA saavat vielä hetken valvoa ennen "konkurssia". Ehkä se seuraava auditoinnissa sappeni kiehuu yli ja seuraava sukupovi astuu remmiin ja minä voin keskittyä lastenlasten lellimiseen.
Liike 65 v.
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi blogista