Helppouden paradoksi

Luolamies lähi metsälle ja käytti  valtavasti energiaa, jotta sai peuran kaadettua. Samalla luolanaiset keräsivät marjoja ja toukkia, jotta perhe sai ruokaa. Vähäinen vapaa-aika käytettiin laiskotteluun, jotta jaksoi taas hakea ruokaa. Tosin laiskottelun ohella piti hoitaa jälkikasvua tai yrittää tehdä lisää jälkeläistä.

Sitten keksittiin erilasia ansoja ja aseita, joilla saalista saatiin helpoimmin ja aikaa laiskotteluun jäi enemmän.

Siis ihminen on luontaisesti laiska ja pyrkii tekemään asiat mahdollisimman helposti. Älykkäänä eläimenä se keksii koko ajan tapoja, jolla elämä olisi fyysisesti helpompaa ja näin jäisi enemmän aikaa laiskotteluun tai voi tehdä asioista joista enemmän nauttii.

Luolamiesaikaan fyysisen kunnon piti olla hyvä, jotta ruokaa saatiin pöytään. Kun saalista saatiin paljon niin syötiin myös paljon, ja  mahdollisesti vararavintoa kertyi kehoon. Talvella ei ole marjoja ja toukkia oli vaikea kaivaa routaisesta maasta. Tällöin rasva kehossa auttoi selviämään ankean talven yli ja jopa estämään nälkäkuoleman. Nykyään tämä kehoon kertyvä rasva sairastuttaa ja jopa tappaa ihmiset.

Laiskuuden paradoksi!

Nykyään Suomessa kukaan ei kuole nälkään, edes talvella. Vararavintoa kerätään kehoon, vaikka siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Monissa töissä vain ollaan paikalla eli istutaan tai seistään ja energiankulutus on melko vähäistä.

 Lounaspöydästä ahmitaan rasvaista ruokaa. Usein vielä santsataan, kun samaan hintaan saa ja maistuukin niin hyvältä. 

Ihmisten fyysinen kunto laskee ja paino nousee, kun elämän perustarpeet saadaan fyysisesti liian helpolla. Ihminen laiskistuu koko ajan.

Kun sitten taas illalla tulee nälkä, niin soitetaan kauppaan tai ravintolaan, josta lähetti tai robotti tuo ruuan kotiin. Kukaan ei kohta viitsi kantaa ruokakasseja kotiin, koska se on raskasta ja ikävää. Nämä kotiinkuljetusfirmat tekevät nykyään ympäri maailmaa miljoonien eurojen bisnestä.

Koululaiset kuskataan autolla kouluun, jotta " äidin kullannuppu" ei vain rasitu liikaa.  Sitten illalla heidät kuskataan urheilemaan, jotta voittaisivat joskus jotain.

Kaksi korttelia matkaa taivallettavana, niin ei viitsitä kävellä vaan otetaan sähköpotkulauta.

Polkupyörät kulkevat nykyään osittain sähköllä, kun ihmisillä on niin huono kunto, että mäkiä ei päästä ylös reisien voimalla. Ikääntyville se auttaa ja näin pyöräilyura jatkuu pidempään. Nuorilla niiden käyttö on laiskuutta. On vain ajan kysymys kun lapsen ensimmäinen pyörä liikkuu osittain tai kokonaan sähköllä. Viimeistään tavallinen pyörä hylätään, kun 10 vuotias poika saapuu kotiin ja sanoo, "Nikolla on sähköpyörä, minäkin haluan".

Portaita ei kävellä vaan käytetään hissiä tai liukuportaita. On ikävää jos hiukan hengästyy tai reisiä hapottaa. 

Kun vähäisen liikunnan takia reisistä häviää voimat, niin kohta ei päästä ilman heijastusta sohvalta tai tuolilta ylös. Viimeistään sitten kun polviin tulee kipuja käydään ostamassa korkeampi tuoli. Kellot eivät yhtään soi, että pitäisikö sitä voimaakin treenata. Kohta ei päästä ylös siitä baarijakkaraltakaan.

Makuulla istumaan nousussa tarvitaan vatsalihasten voimaa. Kun ikääntyessä voima hiipuu, ohjataan ensin kääntymään kyljelle ja sitten työnnetään ylävartalo käsillä ylös. Se on tosiaan helpompaa, mutta kohta ei onnistu kyljellekään kääntyminen ja siihen tarvitaan hoitajan apua.

Elämän liika helppous johtaa siihen, että  vuodeosastot täyttyvä, kun ihmisten toimintakyky ja kävelykyky hiipuvat nuorempana. Ennen he tosin kuolivat pois, nykyään lääketiede pitää heitä hengissä niin kauan kun pystyvät ruokaa nielemään.

Härpäkkeet helpottavat elämää!

Hyötyliikunta vähenee aina kun ihminen  keksii uusia elämää helpottavia laitteita.

Hevonen tuli lähes hyödyttömäksi, kun keksittiin traktori ja auto. Ihmisen piti keksiä hyödytöntä liikuntaa hevoselle ja pisti ne ravaamaan ympäri kehää. 

Ensimmäiset autot sentään piti veivata käyntiin ja tuli hyötyliikuntaa. Nykyään peruutan autoa pelkästään kameroiden kautta ja päätä ei tarvitse yhtään kääntää. Ennen tein peruutuksen peilien kautta ja piti vähän kääntää päätä. Jos nykyään yritän peruuttaa vain päätä kääntämällä se on vaikeaa, koska pää ei käänny tarpeeksi. Kohta autot onneksi kulkevat ilman kuljettajaa.

Kun keksittiin pölynimuri, niin siivous helpottui huomattavasti. Tosin monet potilastani valittavat, että imurointi kipeyttää selän. Minusta se on hyötyliikuntaa, joka hoitaa selkää kun sen tekee oikein. Harva tykkää imuroinnista, siksi se kipeyttää selän. Nykyään selkä säästyy, kun väsymätön robotti-imuri imuroi villakoirat sisäänsä.

 Väsymättömät ruhonleikkurit kulkevat itsekseen ympäri pihaa ja pitävät nurmikon yhtä siistinä kuin jalkapallokentän. Jos yksi apilankukka nostaa päänsä, niin monsteri tulee paikalle ja katkaisee sen pään ja samalla silppuuntuu kukassa ollut pöllyttävä pörröinen ja luonnon monimuotoisuus vähenee.

Pyykkikone helpotti huomattavasti elämää. Nykyään pyykkiä ei enää tarvitse laittaa "korkealle' pyykkinarulle, kun kuivausrumpu ne kuivattaa. Käsiä ei enää juurikaan tarvitse nostaa vaakatason yläpuolelle. Jos liikeratoja ei käytetä, niin ne jäävät pois ja voima myös vähenee. Jos pitää vaihtaa kattolamppu tai kerran vuodessa verhot, niin se voi ollakin mahdotonta. On vain ajan kysymys, kun kone myös viikkaa pyykit.

Miksi kuluttaa energiaa johonkin turhaan?

Vaarini ei ymmärtänyt sitä, että lähdetään huvikseen kävelemään ja kuluttamaan energiaa 'turhaan". Hänen hyötyliikuntaansa olikin polttopuiden valmistus, joita oli sitten kaikki nurkat täynnä. Tosin kirveen käyttö väheni ja tilalle tuli yksipuolisuudella selkää kipeytyvä halkaisukone.

Tällainen huvikseen lenkkeily tai kuntosalilla painojen vääntäminen onkin varsin tuoretta nykyajan hömpötystä. 

Ensimmäiset kuntosalit perustettiin Hollywoodiin sen kulta-aikana 1900-luvun alussa. Syy oli ulkonäkö, ei liikunnan terveysvaikutukset. 

Ensimmäinen maraton on ehkä juostu joskus muinoin ja sillä vietiin tärkeä viesti sodan voittamisesta. Nykyään  "turhan" viestin viejiä on miljoonia vuosittain. Onneksi aika harva kuolee maaliin tullessaan, kuten kävi ensimmäiselle maratoonarille.

Hyötyliikuntaa kuntolaitteista tulisi jos ne liitettäisiin akkuihin tai sähköverkkoon tuottamaan energiaa. Nykyteknologialla sen luulisi olevan varsin helppoa.

Liikunta vähentää ahdistusta

Aloin kirjoittaa tätä blogia noin puoli vuotta sitten. Nyt kuuntelin kirjan nimeltä "Aivoblues". Kirjan innoittamana kaivoin tarinan alun "pöytälaatikosta". 

Kirjassa ruotaslainen psykiatri Anders Hansen pohtii ahdistuksen syitä. Ahdistus on ollut yksi tärkeä osa ihmisen selvitymmistä luolamies aikaan. Ahdistusta ei pidä sekoittaa todelliseen masennukseen, huomauttaa kirjan kirjoittaja.

 Kirjassa pohditaan monelta kantilta syitä nykyajan ihmisen ahdistukseen, vaikka kaikki on hyvin. 

Syyt menevät usein paljon kauemmaksi kuin lapsuus - jota Freud syyttää. Pitää  mennä aikaan jolloin ihmisen piti oikeasti selvittyä vaarallisessa tauteja ja petoja vilisevässä maailmassa.

 Suosittelen kirjaa jos ahdistaa vaikka ei ole mitään todellista syytä. Ahdistus on hyvä asia - ajoittain.

 Kirja ei tosin paljoa poikkea muista elämänhallintakirjoista. Se on onneksi lyhyt eikä erehdy antamaan 20 vaiheen käytännön harjoitusta, jossa onnellisuus saavutetaan.

Liikunnan hyödyt

Kirjassa kerrotaan, että liikunta vähentää usean tutkimuksen ja niiden meta-analyysin mukaan ahdistusta - ei tosin kaikilla. Jopa pillerien voimaan uskovan psykiatrin oli aluksi vaikea tätä uskoa.

Kirja vahvistaa aiempia ajatteluani, jossa liikkumattomuus tai tarve liikkua juontaa aikaan satojatuhansia vuosia taaksepäin ja sitä ei hevillä muuteta sadassa vuodessa.

Liikkuessa kehittyy myös kognitiiviset kyvyt ja luova ajattelu. Esim. kun dinosaurusten aikaan luolamies  metsästi, hänen piti havainnoida mahdollista saalista ja samalla myös varmistaa, että itse ei joudu saaliiksi. 

Suurin osa näistä blogistani muodostuu liikunnan aikana, kun aivot raksuttaa. En esim. koskaan kuuntele kuulokkeilla musiikkia, kun harrastan liikuntaa.

Minun tarvitsee vähemmän havainnoida saalista ja en myöskään pelkää susia, joten voin antaa ajatuksen juosta ja myöhemmin hakea pihvin kaupasta. 

Tämäkin teksti muotoutui päähäni Lapissa kevytvahtisella pitkällä hiihtolenkillä ja muuttui tekstiksi autossa lomamatkalta kotiin.

Kun harrastamme liikuntaa sopivasti niin elämästä tuleekin helpompaa, vaikka ehkä emme edes tykkää liikunnasta.

 Psykiatrin kertomien tutkimusten mukaan liikuntamuodolla ei ole väliä ja jo TUNTI VIIKOSSA antaa positiivisia vaikutuksia ainakin ahdistukseen. Toisaalta yli kuusituntia viikossa ei enää lisää liikunnan hyötyjä.

Älykellon askellaskuri ilmoittaa, että 10000 askelta on täynnä ja henkilö on tyytyväinen, koska päivän kuntoilu on tehty. Terveysvaikutukset jäävät kuitenkin vähäiseksi, jos vain laahustaa ostoskeskuksessa pari tuntia ja loppuajan ravaa jääkaapin ja sohvan väliä.

Itse tepastelen työssäni koko päivän hoitopöydän ympärillä ja akseleita tulee paljon, mutta se ei hoida terveyttäni - se kuluttaa minua. Lisäksi pitää tehdä jotain muuta fyysistä, jos haluaa pysyä terveenä.

Liikunnan aikana pulssin pitää nousta ja mielellään pitää vielä hengästyä. Näin hapekas veri virtaa kunnolla ympäri kehoa ja saa aikaan myönteisiä vaikutuksia terveydelle. 

Arjessa ihminen ei nosta riittävästi käsiä ylös kohden kattoa, eikä riittävästi käännä päätä kun katsoo taakse tai portaiden sijaan valitsee aina liukuportaat. 

Onko tämä saivartelua liikunnan tärkeysvaikutuksista, kun ihminen vain helpottaa elämäänsä? 

Jos näitä ei tule arkisessa hyötyliikunnassa, niin niitä pitää tehdä "hyödyttömässä" kuntoilussa, jotta toimintakyky säilyy riittävän hyvänä lähes koko elämän.

Pelkään kuitenkin, että ihminen on luonnostaan niin laiska, että muutamassa sadassatuhannessa vuodessa ihminen muuttuu kävelevästä ihmisestä pelkästään istuvavaksi. Tosin kehittyvä teknologia tekee sen mahdolliseksi jo paljon nopeammin.

"Liike"