TÄRKEINTÄ ON OIKEA ANNOSTELU JA MONIMUOTOISUUS

Vastaanotolleni tuli henkilö, joka ei vaikuttanut urheilijalta. "Kävin hoidattamassa selkääni OIKEIN urheiluhierojalla, mutta nyt ei auttanut, siksi tulin tänne" , hän tokaisi. Kun ammattinimikkeeseen lisätään etuliite "urheilu-", niin monilla on mielikuva, että se on vähän parempi terapeutti. Jos se kerran hoitaa urheilijoiden vaivat, niin tällaisen tavikseni vaivat on "helppo nakki". Onko se kuitenkaan näin? Urheiluhieroja ja urheilufysioterapeutti Urheiluhieroja on yleensä hieroja, joka haluaa hieroa urheilijoita. Hän on yleensä itse urheilija tai entinen urheilija. Hän on ehkä käynyt lyhyen lisäkurssin, jossa perehdytään urheilijoiden lihasvaivojen erityistarpeisiin. Urheilufysioterapeutti on myös "fysio", joka tykkää työskennellä urheilun parissa. Hän huoltaa urheilijoita ennen ja jälkeen kilpailun. Kisan aikana on valmis ryntäämään apuun kylmäpakkaus kädessä. Kun tulee jokin vamma, jota pitää kuntouttaa, niin hän ymmärtää urheilijan erityi...

Kuuntele äänite Olin noin 10-vuotias ja kädessäni oli upouusi puukko. Innoissani veistelin puun palasta lastuja ja sitten se tapahtui. Puukko lipesi ja viilsi ison palkeenkielen lähes irti vasemmasta etusormestani. "Valtava" verenvuoto tyrehtyi melko nopeasti, kun hetken puristin haavaa tiukasti. Vaikka haava ei ollut syvä niin siihen tuli arpi, joka on siinä edelleen 50 vuoden jälkeen. Arpi on hiukan kovempi ja vaaleampi kuin muu iho. Minua se ei juurikaan vaivaa, vain pieni kosmeettinen haitta ja hiukan kiristää, kun nivelen taivuttaa ääriasentoon. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, niin arpien määrä ihmisessä myös lisääntyy. Tulee pinnallisia arpia ja syviä arpia. Lisäksi tulee henkisiä arpia, joihin en tässä blogissa puutu. Arpikudos on aina hiukan kovempaa ja huonommin joustavaa, kuin ympärillä oleva muu kudos. Haavan arpeutuessa kudokset tarttuvat helposti kiinni toisiinsa. Myös hermo voi tarttua kiinni arpeen ja lihaskalvot voivat juuttua kiinni toisiinsa. ...

  Kuuntele äänite tästä linkistä Isaac Newtonin päähän tipahti puusta omena 1600-luvun loppupuolella ja melko pian sen jälkeen tiedettiin, mitä on painovoima. Kun ihminen syntyy, niin siitä alkaa elinikäinen taistelu painovoimaa vastaan. Toisaalta painovoimasta on myös paljon hyötyä. Ensimmäinen vuosi on yleensä menestyksekäs. Tuhansien hävittyjen taistelujen jälkeen lihasvoima ja kehon hallinta kehittyvät niin paljon, että ihmisenalku voittaa taistelun ja nousee seisomaan. Pian sen jälkeen tulevat ensimmäiset haparoivat askeleet. Voi sitä voiton riemua. Seuraavan vuoden aikana monelta onnistuu jo juokseminen. Kävely ja juoksu ovat "perusliikuntaa", jotka lähes kaikki oppivat. Näitä perustaitoja pitää harjoitella koko elämän ajan, jotta ne säilyvät. Kun ihminen kasvaa niin vipuvarret pitenevät ja voiman tarve tietysti lisääntyy. Koko lapsuuden ja nuoruuden ihmisellä on luontainen tarve kehittää perustaitoja. Lisäksi painovoimaa vastustetaan erilaisill...

"jotain tarvis tehdä" On vuosi 1980 ja olen elämässäni siinä vaiheessa, että "jotain tarvis tehdä", mutta mitä? Sattumalta törmäsin  erääseen lukioaikaiseen koulukaveriin. Hän kertoi olevansa kuntohoitajakoulussa,  kehui paikkaa minulla  ja rohkaisi hakemaan sinne. En ollut koskaan ajatellut, että lähtisin hoitoalalle. Ennemminkin minua kiinnosti metsä ja siihen liittyvät ammatit. Pyrin kouluun ja  pääsin. Siitä alkoi hoitajan ura, jolle ei loppua näy.  Metsä on sen jälkeen ollut kunnon hoitamisen ja rentoutumisen paikka ja hyvä näin.  Muutamia vuosia myöhemmin sain kuulla, että tuttuni oli itse ollut täysin kypsä koko koulutukseen ja vedätti minua (kiitos kuitenkin TP). Kuntohoitoja Valmistuin vuonna 1981 kuntohoitajaksi. Koulussa opin  anatomian ja lihasten hieronnan perusteet. Hoitotyö tapahtui hoitohuoneessa, jota jatkossa nimitän "kopiksi". Siellä minulla oli loistavat anatomian opettajat, joka sai kiinnostukseni heräämään (ki...