"Koppikarisman" kehittyminen.

"jotain tarvis tehdä"

On vuosi 1980 ja olen elämässäni siinä vaiheessa, että "jotain tarvis tehdä", mutta mitä? Sattumalta törmäsin  erääseen lukioaikaiseen koulukaveriin. Hän kertoi olevansa kuntohoitajakoulussa,  kehui paikkaa minulla  ja rohkaisi hakemaan sinne. En ollut koskaan ajatellut, että lähtisin hoitoalalle. Ennemminkin minua kiinnosti metsä ja siihen liittyvät ammatit.

Pyrin kouluun ja  pääsin. Siitä alkoi hoitajan ura, jolle ei loppua näy. Metsä on sen jälkeen ollut kunnon hoitamisen ja rentoutumisen paikka ja hyvä näin. Muutamia vuosia myöhemmin sain kuulla, että tuttuni oli itse ollut täysin kypsä koko koulutukseen ja vedätti minua (kiitos kuitenkin TP).

Kuntohoitoja

Valmistuin vuonna 1981 kuntohoitajaksi. Koulussa opin  anatomian ja lihasten hieronnan perusteet. Hoitotyö tapahtui hoitohuoneessa, jota jatkossa nimitän "kopiksi". Siellä minulla oli loistavat anatomian opettajat, joka sai kiinnostukseni heräämään (kiitos Matti V ja Hannu N). Vielä nykyäänkin, hyvä anatomian tuntemus ja sen kolmiulotteinen ymmärtäminen ovat erittäin tärkeä kulmakivi antamassani terapiassa. Myös potilaiden pitää ymmärtää anatomiaa, joten olen itse tehnyt ja hankkinut paljon anatomian havaintomalleja, joilla demonstroin asioita asiakkaille. (video) (video)

Koulutuspaikka oli kylpylä, jonka ylilääkäri oli vuosia tutustunut saksalaiseen kylpyläkulttuuriin (POP). Laitoksessa annettiin mitä eksoottisimpia vesihoitoja: painesuihku, kestosuihku, hiilihappokylpy, suolakylpy, vaihtokylpy, kylmä-lämmittäväkääre, jne.

Usein minulta kysytään, laitanko kotona  vaivaan kylmää vai kuumaa? Vastaukseni on, että molempia. Pelkkä pitkäkestoinen kylmä ei hoida mitään vaivaa. Kylmä vain turruttaa kivun ja hidastaa aineenvaihduntaa. Tosin, kun kylmä otetaan pois niin aivot ohjaavat  alueelle verta, jotta viilentynyt alue lämpiäisi. Näin paikalle tulee runsaasti happea, joka mahdollisesti edesauttaa paranemista. Prosessia voi nyt tehostaa  laittamalla alueelle lisää lämpöä. 

Suosikki vesihoitoni onkin vaihtokylpy. Kaksi saavia vierekkäin, toisessa kylmää vettä ja toisessa kuumaa. Vuorotellen jalat saavista toiseen. Talvisodassa jalkansa palelluttaneet veteraanit saivat helpotusta kipuihin, kun verenkierto vilkastui.

Ensimmäinen työpaikkani oli fysikaalinen hoitolaitos, jossa kävi pääasiassa urheilijoita.  Silloin heitä hoidettiin sähköhoidoilla, lämmöllä ja hieronnalla.  Sähköhoidot olivat "in" 80-luvun alkupuolella. Laitoksia nousi Suomeen kuin sieniä sateella. Kilpailuhenkiset urheilijat tykkäsivät, kun saivat itse säätää sähkölaitteen voimakkuutta. Parhaimmillaan minulla oli yhtaikaa hoidossa kolme potilasta, yksi lämmössä, toinen sähkössä ja kolmas hieronnassa ja vakuutusyhtiö maksoi kaiken, tosin ei maksa enää. Tässä laitoksessa opin sähköhoidoista  lähes "kaiken" (kiitos Reima K). 

Sähköllä hoidetaan kipua. Lisäksi voidaan lisätä verenkiertoa tai vähentää turvotusta. Eli samoja asioita kuin lämmöllä ja kylmällä. Nykyisin toteuttamassani terapiassa käytän vain vähän sähköhoitoja tai lämpöhoitoja. Hoidan ihmisiä käsilläni ja ohjaan harjoitteita. Mielestäni hoidoissa ei saa liikaa rönsyillä, koska hyvään tulokseen voi päästä monella eri tavalla. Veikkaukseni on, että kivun sähköhoidot tulevat uudestaan, kun tutkimus etenee.

Fysioterapeutti

Koska tiedonjano oli suuri, päätin hakea fysioterapeutin koulutukseen ja pääsin. Melkein koko 2,5 vuotta keskityin pääasiassa puolison valintaan. Lisäksi kävin myös iltatöissä laitoksissa, joissa tehtiin "koppiterapiaa". Imin valtavan määrän tietoa kokeneemmilta fysioterapeuteilta, jotka jaksoivat ohjata. (kiitos Olli H, VP, ym.). Täällä vahvistui ajatus siitä, mikä on minun juttuni fysioterapiassa.

Päivät kävin "opiskelemassa" koululla. Opin hiukan kolmea asiaa: kirjaamaan, kirjaamaan ja kirjaamaan. Lisäksi opin laittamaan hoidolle tavoitteet. Annettiin myös ymmärtää, että jos ei jokaiselle potilaalle ohjaa jotain lihasvenytystä niin se on "hoitovirhe". 

Fysioterapiakoulussa opin hyvin vähän tärkeitä uusia asioita siihen nähden, mitä olin kuntohoitajakoulussa ja työssä jo ennen koulua oppinut.  Mutta sain tärkeän tittelin ja hyvän vaimon.

Fysioterapiayrittäjyys alkoi puoli vuotta sen jälkeen, kun olin valmistunut fysioterapeutiksi. Pienellä paikkakunnalla jatkoin "koppiteraputtina" ja asiakkaita riitti. 

Siihen aikaan puhuttiin lääkinnällisestä harjoitusterapiasta, LHT:sta. Minäkin yritin potilaiden kanssa käydä LHT-salilla ja ohjata harjoitteita kotiin. Ohjeet salilla tuntuivat turhilta ja vain harva teki ohjaamiani harjoituksia kotona

Kopissa työskentely ei tuntunut yleensä raskaalta. Stressiä aiheuttivat tilanteet, joissa omat taidot eivät riittäneet auttamaan potilasta. Pelkkien lihasten hieronta,  venyttely ja sähkön antaminen eivät riittäneet minulle eivätkä myöskään potilailleni. Hakeudun koulutuksiin,  joissa opittiin nivelten käsittelyjä. Tässä vaiheessa hierontani oli muuttunut manuaaliseksi terapiaksi.

OMT-fysioterapeutti (Ortopedinen manuaalinen terapia)

Koska lyhyet kurssit lisäsivät enemmän kysymyksiä, kuin antoivat vastauksia, niin 1994 hakeuduin OMT-kolutukseen. Pitkä 3.5 vuotta kestävä koulutus muokkasi ajatusmaailmaani niin, että fysioterapiasta tuli elämäntapa. Edelleenkin suhtaudun asiaan innolla ja välillä myös intohimolla. 

Manuaaliset taitoni kehittyivät valtavasti, koska harjoittelimme keskenämme paljon ja myös ohjattuja potilashoitoja oli paljon. Opin myös löytämään vaivan syyn ja hoitamaan sitä enkä vain oiretta (kiitos Markku ja Päivi)

OMT-tutkinnon lopputyöni tein hermokudoksen mobilisoinnista.  Osittain sen takia toteuttamani fysioterapia perustuu  vahvasti hermokudoksen hoitoon. 

Ihminen sietää hyvin lihasten jännityksiä tai nivelten kipuja, mutta kun hermo ärtyy, niin henkilö hakeutuu hoitoon. "Kun hermokudos voi huonosti niin kaikki muutkin kudokset voivat huonosti." 

Hermo ei juurikaan veny, vaan sen täytyy päästä hyvin liukumaan suhteessa muihin kudoksiin kehon liikkeiden aikana. Jos hermo on pinteessä,  niin se ärtyy. 

Jotenkin unohtuu, että kun lihasta venytetään, niin samalla siellä venyy paljon muitakin kudoksia: hermot, laskimot, valtimot, imusuonet, kalvot, jänteet, nivelsiteet, iho, jne. Yleensä mikään muu kudos ei pidä pitkäkestoisesta venytyksestä kuin lihas.

Tähän tietoon loppuivat minun pitkäkestoiset lihasvenyttelyni. En tee niitä koskaan itse, enkä ohjaa koskaan potilailleni. Aina pumppaava hellä venyttely jos on vaivoja. Muutenkin venyttely on vain yksi liikunnan muoto, joka on aivan liian yliarvostettua. Paljon, paljon tärkeämpää on hyvä lihaskunto ja kehon hallinta sillä liikeradalla mitä on.

OMT:aan kuuluvat myös vahvasti täsmäharjoitteiden ohjaukset. Asteittain potilaan valmennus tuli enemmän ja enemmän mukaan hoitosysteemiini.  

Kun valmistuin 1997 OMT-terapeutiksi, puhkuin intoa. Nyt osasin hoitaa hermot, nivelet ja lihakset. Lisäsi oli oppinut hiukan valmentamaan potilaitani.

OMT:ssä opitaan myös nikamakäsittely.  Ranka laitetaan täsmälleen oikeaan asentoon ja nopealla, lyhyellä liikkeellä saadaan nikamasta kuulumaan rusahtava ääni.  Kun ääni kuuluu, niin hoitaja ja potilas ovat yleensä tyytyväisiä. Tarkkaan ei tiedetä, mistä ääni tulee ja mitä nivelessä tapahtuu "nikamalukkojen" auetessa. Potilaalle tulee hetkeksi kevyt olo ja lihakset rentoutuvat. Nikamamanipulaatio on työkalupakissani vain yksi väline, jota käytän nykyään  harkitusti.

Myös bisnes eteni.  Muutaman vuoden työskentelin OMT-kollegan (kiitos Olli ) kanssa kahdestaan pienessä tilassa ja töitä oli valtavasti, joten oli jo henkisen hyvinvoinnin vuoksi pakko laajentaa. Lopulta löysin sopivat tilat ja Jarmo Karin kanssa perustimme LIIKE-nimisen yrityksen.  Jarmo on taitava,  jalkavaivoihin erikoistunut  fysioterapeutti ja  hyvä markkinoimaan. Enimmillään yrityksessä työskenteli lähes 20 ihmistä,  ennen kuin myimme sen. 

Jarmon ajattelu on hieman poikkeavaa ja häneltä kuulin ensimmäisen kerran termin "koppikarisma". Hetken mietin mitä se tarkoittaa, mutta oivalsin pian, että olin rakentanut sitä koko urani. Jatkossa olenkin keskittynyt siihen systemaattisesti.

Vaikka OMT antoi paljon, en ollut tyytyväinen osaamiseeni. Jatkoin kouluttautumistani. MET, Kinetic-control, ART- koulutus,  faskiakäsittely, akupunktio ym ovat maallikolle termejä, jotka eivät kerro paljoakaan. Minun työhöni ne toivat taas muutaman napsun verran lisää taitoa ja syvempää ajattelua.  Itsevarmuus ja koppikarisma kasvoivat, ainakin toivoin niin.

Lonkkaspesialisti

"Minä ajattelen, jos en ajattele toisin, ajatellenko ensinkään" (Juice Leskinen). 

Olen pitkän urani aikana käynyt paljon koulutuksia, joista olen oppinut valtavasti. Toisaalta olen luova ja pyrin heti ajattelemaan asioita toisin, enkä läheskään  aina usko heti, mitä "guru" sanoo. Luova ajattelu ja yrittäjyys pitävät vireänä ja paljon niiden ansiosta, lähes 40 työvuoden jälkeen, puhkun edelleen intoa.

Olen koko urani määrätietoisesti kehittänyt taitojani tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidoissa.  Vähitellen vastaanotolleni alkoi "eksyä" enemmän potilaita, joilla on toispuoleisia vaivoja lonkassa, selässä ja pakarassa. Ajattelin että, jos haluan olla hyvä jossain, niin pitää erikoistua. Monipuolinen koulutus, valtava kokemus ja oma luovan ajattelun avulla kehitin hoitosysteemin, jolla pystyn hyvin auttamaan ihmisiä näissä vaivoissa. Vain 3-5 käsittelykertaa,  kuuden viikon valmennusjakso ja hoitotulokset ovat loistavia.

Ei auta, vaikka olisit kuinka hyvä tahansa, jos kukaan ei tiedä sitä. Olen rakentanut nettisivut, teen videoita, joita voi katsella YouTube-kanavalla, olen mukana sosiaalisessa mediassa (fb).  Teen Google-mainontaa ja lehtimainoksia. Verkkohoitomahdollisuuskin on viimeistelyä vaille valmis. Kirjoitan myös tätä "Oikea annostelu ja monipuolisuus" -blogia, jossa pyrin liittämään ohjeita ja pohdintoja todelliseen kertomukseen. Toivon, että näiden "kanavien" avulla hoitooni ohjautuvat henkilöt, joita pystyn parhaiten auttamaan.

Mitä tarvitaan koppikarismaan?

Tyttäreni Anni on loistava fysioterapeutti nuoresta iästään huolimatta. Hän hallitsee harjoitteluun liittyviä asioita jopa paremmin kuin minä. Hän on manuaaliseesti taitava ja potilaat ovat tyytyväisiä. Se mitä häneltä vielä puuttuu on "koppikarismaa".

Minulla on riittävästi ikää ja yli 60.000 hoitoa vuosien varrella on kokemusta, jota ei voi saada kirjasta eikä luennolta. Tähän, kun yhdistää jatkuvan kouluttumaisen ja oman luovan ajattelun.

Lisänsä tuo taito tunnistaa jokaisen potilaan yksilölliset ominaisuudet ja niiden vaatimat hoitotarpeet. Taitoa esittää oikeat kysymykset, mutta kuunnalle kahdella korvalla ja puhua yhdellä suulla.  

Monipuolisilla testeillä ja demonstraatioilla pystyn  hyvin havainnollistamaan potilaille heidän vaivojensa syyt. Pelkät sanat eivät useinkaan riitä vakuuttamaan potilasta, joka on vaivoineen käynyt  ehkä useamman auttajan pakeilla.

Tärkeä tavoitteeni on saada potilas sitoutumaan valmennukseen, koska pelkällä  hoitajan antamalla terapialla ei saada pysyviä tuloksia.

Pitää olla vakuuttava ja  pitää olla tervettä itsevarmuutta, joiden tulee perustua aitoon osaamiseen. Pitää olla kaikessa sen takana, mitä  sanoo  ja tekee. Tavoite on potilaan paras.