TÄRKEINTÄ ON OIKEA ANNOSTELU JA MONIMUOTOISUUS

  Juoksu kuormittaa – kävely elvyttää Nuori urheilija katsoo TV:tä. On alkamassa Montrealin olympialaisten 5000 metrin juoksun viimeinen kierros. Lasse Viren on siirtynyt juoksun kärkeen ja aloittanut kuuluisan pitkän kirinsä, jolla hän on  voittanut aiemmat kolme kultamitalia. Takana väijyy joukko huippunopeita mailereita, jotka ovat  valmiina tappavan kovaan loppusuoran kiriin. Näyttää siltä, että Lassella ei tällä kertaa ole mahdollisuuksia. Lasse painaa leuan rintaan ja lisää asteittain vauhtia. Aina kun joku takana olevista tulee lähes rinnalle, Viren kiihdyttää uudelleen. Lopulta kaikki mailerit kangistuvat loppumetreillä ja Viren on voittaja. Mikä mahtava fiilis! Nuori urheilija on nähnyt esikuvansa ja toteaa: ”Minustakin tulee olympiavoittaja!” Vielä nytkin selkäpiitä karmivat kylmät väreet, kun muistelen juoksua, joka mielestäni oli Lasse Virenin ”paras” voitto. Ei tullut minusta olympiavoittajaa eikä juoksijaa, ei edes kilpaurheilijaa. Tuli muuten vaan himoliik...

TALLENNE Helena Takalo hiihtää kevyen näköisesti Neuvostoliiton pelätyn Galina Gulagovan takana. Kolmen kilometrin kohdalla Helen muuttaa rytmiä, kiihdyttää vauhtia ja Galina jää.  Viestin avausosuuden hiihti mainiosti Taina Impiö ja toi Suomen ensimmäisenä vaihtoon. Toista osuutta hiihti uraansa aloitteleva Marja-Liisa Hämäläinen. Hän joutui antautumaan yli minuutin pelätylle Amosovalle ja tilanne näytti pahalta. Onneksi Hilkka Riihivuori oli huippuvireessä ja paineli ohi kaikista, jopa useita voittoja saavuttaneesta Raisa Smetaniansta. Helena lähti heti Galinan perään ja kolmen kilometrin kohdalla... Pelätty Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto oli lyöty ja Suomi voitti naisten veistin Lahden MM-kisoissa vuonna 1978. Tällaisia nostalgisia ajatuksia ennen elämäni toista Helenan hiihtoa Pyhäjärvellä Helena Takalon kotikunnassa.  Hiihto on Kalavan Kierroksen osakilpailu. Esivalmistelut Säätä on jännitetty koko viikko. Alkuviikosta luvattiin, jopa sankka...

Aiemmassa blogissani olen kertonut, että olen kalevankiertäjä( Linkki blogiin:  Monipuolisuutta liikuntaan ). Laji tuo tärkeää monimuotoisuutta liikuntaani, koska siinä harjoitellaan ja suoritetaan kuutta eri lajia vuoden aikana. Tänään on kalevankiertäjän juhlapäivä. Suoritusvuorossa on juoksu ja juoksumatkana puolimaraton Porin Yyterissä. Juoksua ei suoriteta Yyterin hiekalla, vaan koko matka on asfalttia. Lisäksi reitti on lähes tasainen ja siinä on monen kilometrin pituisia suoria. Kuulostaa tosi tylsältä.   En ole kovin kilpailuhenkinen, mutta haluan hiukan kisailla. Liikuntani on tavoitteellista ja tavoitteena on terveys. Koska reitti on helppo, fiilis omasta kunnosta on hyvä ja sää mitä mainioin, päätän laittaa juoksulle muitakin tavoitteita. Loppuaika 1.45 - 2 h, keskipulssi 160 sykettä/min, viimeinen kilometri kisani nopein ja tietysti hyväkuntoisena maalissa.   Juoksu hoitaa mieltä!   Koko ikäni olen liikkunut paljon...

Äänite Olen ollut yli 30 vuotta ammattivalmentaja. Valmentaminen yleensä yhdistetään kilpaurheiluun. Minä valmennan ihmisiä niin, että heidän vaivansa paranevat. Ammattinimikkeeni on fysioterapeutti.  Fysioterapeutti on vaivaa tai sairautta hoitavan liikunnan asiantuntija. Nykyaikainen fysioterapia on VALMENNUSTA. Aiemmissa blogeissani on ajatuksiani liikunnan oikean annostelun ja monipuolisuuden tärkeydestä. Jatkan edelleen samoista aiheista.   "Löysän nilkan tarina"    Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija Kun huippu-urheilija valmistautuu olympialaisiin, niin tärkeintä on oikea annostelu. Urheilija, joka harjoittelee eniten, ei voita. Voittoon vaaditaan oikea harjoittelun ja levon suhde. Lisäksi tarvitaan tietysti lahjakkuutta, henkistä voimaa ja myös onnea. Suorituskykyä pitää nostaa, mutta jos ahnehtii, niin voi tulla jokin vaiva tai ylikunto ja mitalin kaulaan ripustamisen sijasta piikkarit pannaan naulaan. Yleensä vaiva paranee hyvin...