Vaivaa hoitava valmennus

Äänite

Olen ollut yli 30 vuotta ammattivalmentaja. Valmentaminen yleensä yhdistetään kilpaurheiluun. Minä valmennan ihmisiä niin, että heidän vaivansa paranevat. Ammattinimikkeeni on fysioterapeutti.  Fysioterapeutti on vaivaa tai sairautta hoitavan liikunnan asiantuntija. Nykyaikainen fysioterapia on VALMENNUSTA.

Aiemmissa blogeissani on ajatuksiani liikunnan oikean annostelun ja monipuolisuuden tärkeydestä. Jatkan edelleen samoista aiheista. "Löysän nilkan tarina"  Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija

Kun huippu-urheilija valmistautuu olympialaisiin, niin tärkeintä on oikea annostelu. Urheilija, joka harjoittelee eniten, ei voita. Voittoon vaaditaan oikea harjoittelun ja levon suhde. Lisäksi tarvitaan tietysti lahjakkuutta, henkistä voimaa ja myös onnea. Suorituskykyä pitää nostaa, mutta jos ahnehtii, niin voi tulla jokin vaiva tai ylikunto ja mitalin kaulaan ripustamisen sijasta piikkarit pannaan naulaan.

Yleensä vaiva paranee hyvin, kun kuntoutuksen annostelu on oikea, eli liikunnan ja levon suhde on oikea. Osa vaivaoista ei parane täysin, mutta sen kanssa tulee toimeen, kunhan liikkuu sopivasti. Harva vaiva paranee pelkällä levolla.

Urheilijan valmistautumisessa tärkeään kilpailuun on paljon samaa, kuin vaivaa hoitavassa liikunnassa. Jos ihminen vain kuntoilee tai hoitaa terveyttään, niin liikunnan annostelu on tärkeää, joskaan ei läheskään niin tärkeää kuin kilpaurheilussa. Helpottava tieto on, että vaivoja hoitava valmennusjakso on selvästi lyhempi kuin huippu-urheilijan valmentautuminen kisaan.

Potilaani "olympiavoitto" on lonkkavaivan paraneminen. Kun kuntoilija ymmärtää, että tervehtyminen vaatii sitoutumista valmennukseen, niin hoitotulos on usein hyvä. He jotka odottavat helppoa pikaparannusta vaivaansa, pettyvät.

Terveysliikunta ja vaivaa hoitava liikunta sekoitetaan useimmiten keskenään. Vaivaa hoitava valmennus tähtää siihen, että ihminen voi jatkaa kivutta terveysliikuntaa. Jos lonkka on kipeä ja sitä hoidetaan liikunnalla, niin kivun poistuminen vaatii VALMENNUSTA. Suomi on täynnä niskahartiavaivaisia, joille ohjataan terveysliikuntaa. Osa heistä saa apua ja osan ongelmat pahenevat.

Kenellä on ammattitaito valmentaa oikein?

Kuten urheilusta tiedämme, niin valmentaminen ei ole helppoa. Ylikunto ja vaivat vaanivat koko ajan.  Jos sokeasti luottaa valmentajaan, niin usein ongelmia tulee. Hyvä valmentajan ei pelkästään anna ohjeita, vaan hänen pitää saada kuntoutuja myös ajattelemaan. Valmennettavan tulee oppia kuuntelemaan oman kehonsa viestejä. Löysän nilkan tarina

On paljon ammatteja, joissa toimivat on koulutettu ohjaamaan liikuntaa terveille ihmisille. Näitä ovat mm liikunnanopettaja, liikunnanohjaaja, erilaiset personal trainerit ja urheilun lajivalmentajat. Kun tulee vaiva, riittääkö ammattitaito? Houkutus puoskaroinnille kasvaa, kun valmennettava on saatava radalle.

 Lääkärit joskus sortuvat antamaan ohjeita liikuntaan. Lääkärin tehtävä on miettiä oikea lääkitys ja sen annostelu. Jos hän arvioi, että vaivaa tulee hoitaa liikunnalla, sen oikean annostelun miettii joku muu.

Sanoin aluksi, että fysioterapeutti on vaivaa hoitavan liikunnan asiantuntija. Siksi lääkärin tulisi aina ohjata potilas fysioterapiaan, mikäli vaivaa on tarkoitus hoitaa liikunnalla.

Meitä fysioterapeuttejakin on monenkirjava joukko. Osa fysioterapeuteista on erikoistunut yleisesti tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Osa tituleeraa itseään urheilufysioterapeutiksi, työfysioterapeutiksi jne. Osa on vain fysioterapeutteja.

Onneksi nykysuuntaus suosii erikoistumista. Osa on erikoistunut jalkaterien vaivoihin, osa lantionpohjan ongelmiin, jotkut hoitavat hankalia kipupotilaita jne. Kannattaa varmistua, että fysioterapeutilla on ammattitaitoa juuri siihen vaivaan, johon tarvitset apua. Erikoisosaajalla on ehkä kalliimpi käyntihinta, mutta täsmällisen, vaivan mukaisen hoidon ja oikeiden suoritteiden avulla säästät kivussa, kuntoutumisajassa ja myös rahassa.

Moni "mainostaa" itseään kokonaisvaltaiseksi (yök) terapeutiksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että ei osaa mitään kunnolla. Ikään kuin kokeilunluontoisesti yrittää vähän kaikkea. En tarkoita sitä, että kokonaisuutta ei pitäisi huomioida, mutta jos lähtee puoskaroimaan alueille, josta on vain pinnallisesti tietoa, ei hyvät heilu. Suutari pysyköön lestissään.

Tieteellisen tutkimuksen perusteella ainoa hoitomuoto, jolla saadaan pysyvämpiä tuloksia vaivojen hoidossa, on LIIKUNTA. Erilaiset fysikaaliset hoidot, hieronnat, nivelkäsittely tai muut "temput" ovat tärkeitä, kun potilas tulee hakemaan HOITOA.  Usein niillä saadaan apua akuuttiin vaivaan, mutta niillä harvoin saadaan pysyviä tuloksia. Jos et halua loppuikääsi juosta erilaisissa terapioissa, niin kannattaa sitoutua valmennukseen.

Lonkkaspesialisti

Itse olen erikoistunut lonkan ja pakaran vaivoihin. Haluan kehittyä valmentajasta huippuvalmentajaksi. Esitiedot (lomake sivuillani) ja alkututkimus selvittävät vaivan vakavuuden. Valmennusjakso kesää kuukaudesta kolmeen kuukauteen ja terapiakertoja tarvitaan yhdestä viiteen vaivasta riippuen. 

Terapia sisältää erilaisia hierontatekniikoita, joilla hoidetaan hermoja, niveliä, lihaksia ja kalvoja. Toispuoleinen vaiva tarkoittaa AINA  epäsymmetriaa asennossa tai liikkuvuudessa ja ne pitää korjata. Hoitojen ohella tehdään kotona täsmäharjoitteet ja annostellaan myös muuta liikuntaa niin, että vaiva lähtee paranemaan. Täsmäharjoitteet ovat helppoja ja niihin kuluu noin 15 min viitenä päivänä viikossa. ”Muu liikunta” valitaan sen mukaan, mitä liikuntaa ihminen tykkää harrastaa. 

 Harjoittelu on nousujohteista. Aluksi hoidetaan esim. kivuliasta jännettä tai ärtynyttä hermoa. Jatkossa keskitytään enemmän kehon hallintaan ja voimaan. Valmennus sopii erinomaisesti esim. "sohvaperunoille". Tulokset ovat yleensä loistavia, vaatii vain sitoutumista VALMENNUKSEEN.

https://www.lonkkavaiva.fi/