​"Kuntoutusmaailman 'lahkot' – Kun tiede loppuu, alkaako usko vai asiantuntemus?"

Törmään silloin tällöin kollegaani, jolla on

tapana tervehtiä minua huikkaamalla: ”Mitä OMT-uskovainen?” Heitän siihen takaisin vakion: ”Mitä AKU-uskovainen?” Se on sellaista hyväntahtoista kollegiaalista kuittailua, mutta samalla se on turhauttavan osuva diagnoosi koko alastamme.

Kuntoutusmaailma on pullollaan metodeja, joita minä nimitän lahkoiksi. Uskonnoille on tyypillistä, että vaikka tavoite on yhteinen, vain meidän lahkomme tapa palvoa on se ainoa oikea. Vain meidän reittiämme pääsee kliiniseen paratiisiin. Jos joku erehtyy kyseenalaistamaan oppirakennelmaa, siitähän otetaan heti herneet nenään. Arvostelija leimataan välittömästi tietämättömäksi tai vähintäänkin tyhmäksi, joka ei ole ”sisäistänyt metodia”.

Faskia-evankeliumi ja ruumiinavausten todisteet

Ota nyt vaikka tämä faskia. Siitä on leivottu alaamme riivaava muoti-ilmiö. On syvää ja pinnallista kalvoa, ja ne muodostavat mitä ihmeellisempiä etu-, taka- ja spiraaliketjuja.

 Eräskin kouluttaja julisti faskian olevan se ”puuttuva palanen”, jolla saadaan vihdoinkin tuloksia. Aivan kuin olisimme vaeltaneet täysin sokeina ennen tätä suurta paljastusta.

Sana ”faskia” myy. Eräs luennoitsija tunnusti suoraan: luennon otsikossa on oltava sana faskia, jotta katsomo täyttyy – sisältö voi sitten olla jotain aivan muuta.

 Markkinoilla on faskia-palloja ja -rullia, ja ihmisiä houkutellaan faskia-jumppiin. Jopa kokeneet terapeutit vaihtavat nimikkeensä faskiaterapeuteiksi.

Faskialahkoja voisin nimetä heti viisi. Tapa, jolla ”jumeja” avataan, vaihtelee: toisissa hangataan raudalla lähes vereslihalle, toisissa painetaan kuvitteellisia pisteitä niin kovaa, että potilaalta pääsee itku. Painamista on kuulemma jatkettava sekunnilleen oikea aika, jotta hyviä asioita alkaa tapahtua. Itse olen käynyt "faskiakoulutuksen" (ART), jossa kalvon lisäksi huomioidaan myös lihakset, nivelet ja hermot.

Ostin  faskiakirjan, joka oli täynnä kuvia ruumiista. Niillä todistettiin ketjujen olemassaolo, mutta itse hoitometodi jäi hämäräksi. Minusta nämä ketjut ovat  teennäisiä rakennelmia, joilla haetaan metodille uskottavuutta. 

Nykyään vastaanotolleni saattaa tulla tavis, joka ilmoittaa: ”Minulla on koko takaketju ihan kireä.” Siinä sitä ollaan – terapeutin syöttämä jargoni on mennyt tehokkaasti perille.

Muita pyhimyksiä ja pappeja

Ei pidä tietenkään potkia vain faskia-väkeä. Samaa hurmosta löytyy nikamakäsittelystä. Siellä ”Jumala” on rusahtava ääni. Tuon äänen voi tuottaa joko vuosia opiskellut OMT-terapeutti tai itseoppinut hieroja-palomies. Kumpikin saa positiivisia vasteita, koska potilaita riittää ja kummallakin on oma uskovaiskuntansa.

Sitten ovat venyttelyuskovaiset. Heidän vastauksensa kaikkeen on venytys. Eroja on vain siinä, kauanko asennossa pitää kärvistellä. 

Liikunta on lääke, mutta millainen liike? Jotkut vannovat voiman nimeen, toiset kestävyyden ja kolmannet ehkä jopa nopeuden ja ketteryyden.

Ja hieronta – sieltä vasta lahkoja löytyykin! Joka maalla on oma tapansa käsitellä: kevyestä rasvasivelystä mustelmia aiheuttavaan pahoinpitelyyn. Ihmiset rakastavat kosketusta, ja joissain maissa siihen haetaan vielä se ”happy ending”.

Lahkojen taustalla on usein karismaattinen guru, kuten McKenzie tai Mulligan, joka on päättänyt brändätä metodinsa maailmanlaajuiseksi. Tai sitten taustalla on kansallinen perinne, kuten akupunktio Kiinasta, jooga Intiassa tai kalevalainen jäsenkorjaus Suomesta. 

Usein metodin ydin on hyvin kapea, mutta sen ympärille rakennetaan väkisin massiivinen kokonaisuus, jotta koulutusputki olisi uskottava. Päälle liimataan ”tutkimustietoa”, jonka taso vastaa usein iltapäivälehtien lööppejä.

OMT vs. AKU – luopion tunnustuksia

Itse olen tosiaan OMT-uskovainen. Tosin täytyy myöntää, että uskoni on ajoittain horjunut. Nykyään olen jo lähes luopio. 

Mielestäni OMT on hyvää ”peruskoulutusta”, joka tekee ammatista elämäntavan. Se aivopesee terapeutin kliiniseen päättelyyn, jolla yritetään löytää vaivan perimmäinen syy – onnistuminen on sitten eri asia. Opimme valtavasti manuaalisia taitoja, kuten spesifiä nikamakäsittelyä, joka onnistuu ”spesifisti” tasan tarkkaan vain teoriassa. Oikein annostellun ja hoitavan harjoittelun osuus jäi koulutuksessa valitettavan pieneksi.

Olenkin nykyään kääntynyt ”lonkkauskovaisuuteen” 😀eli kutsun itseäni lonkkaspesialistiksi. Lähes kaiken näihin vaivoihin liittyvän olennaisen olen oppinut vasta OMT-tutkinnon jälkeen – osittain ulkomailla.

Kollegani on taas AKU-uskovainen. Hän hoitaa ihmisiä pääasiassa neuloilla. Olen minäkin neulakoulutukset käynyt. Länsimaissa akupunktio mielletään kivunhoidoksi, mutta jos kiinalaisilta kysytään, sillä hoituu kaikki maan ja taivaan väliltä – paitsi ehkä se korona, joka sieltä alkunsa sai. Kunhan Yin ja Yang saadaan neuloilla ruotuun, ihminen on terve.

Uskoon hurahdetaan

Joillakin meistä on vain taipumus hurahtaa johonkin metodiin enemmän kuin toisilla. Toiset taas säilyttävät skeptisyyden ja kyseenalaistavat gurut. Osa taas haluaa guruksi itse, ja jos tyyppi on karismaattinen, lampaita kyllä löytyy.

Itse olen käynyt valtavan määrän erilaisia koulutuksia, enkä yhtään huonoa. Jokaisesta kurssista olen aina poiminut ”rusinan tai kaksi lisää omaan pullaani”. Tosin ikuisena skeptikkona suhtaudun gurun oppeihin aina kriittisesti ja pyrin ajattelemaan asiaa itsenäisesti eteenpäin.​

Myönnetään se suoraan: meidän alallamme kovaa tieteellistä näyttöä on usein vähän. Siksi en piiloudu hienojen termien tai hatarien tutkimusten taakse. Kun tiede loppuu, astuu kuvaan rehellinen kliininen kokemus, potilaan tarkka kuuntelu ja looginen päättely. Se on usein huomattavasti arvokkaampaa kuin yksikään uusi markkinointinimike.

Kummalla sitten saa paremmin kivun pois: tuhansia vuosia vanhalla neulailulla vai sodan jälkeen Norjassa kehitetyllä OMT:llä? Siitä voi vääntää kättä maailman tappiin. Totuus on, että kummankin tieteellinen pohja on loppujen lopuksi melko hatara.

Mikä tässä on sinulle tärkeää?

Ehkä on viisainta, että terapeutin työkalupakissa on paljon erilaisia työkaluja. Jos luottaa vain ”vasaraan”, terapiassa tulee usein naru vetävän käteen.

Hyvä kuntoutus ei ole uskontoa, vaan se on:

 

* Oikeaa annostelua: Harjoitteiden ja hoidon pitää olla juuri sinun kudostesi sietokyvylle sopivia.

 

* Monimuotoisuutta: Käytetään manuaalisia taitoja, neuloja tai rusautuksia silloin, kun niistä on hyötyä. Tempuilla päästään eteenpäin, mutta harvoin saadaan pysyvää tulosta ilman aktiivista otetta.

Kiinnostuitko? Jos haluat kuntoutusta, jossa ei vannota yhden muotitermin nimeen vaan etsitään toimivat ratkaisut, varaa aika konsultaatioon. Varsinkin, jos sinulla on toispuoleista vaivaa lonkassa, pakarassa tai selässä. Katsotaan yhdessä, miten saamme sinut takaisin liikkeelle – ilman turhaa jargonia.

"Liike"