"Löysän nilkan tarina"


Olen 60 vuotias mies, hieman harmaantunut, mutta olen harrastanut monipuolisesti liikuntaa koko ikäni ja olen melko hyvässä kunnossa. En kärsi muista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, paitsi hieman löysistä nilkoista. Olen harrastanut lentopalloa 45 vuoden ajan ja säästynyt onnekkaasti muilta urheiluvammoilta. Tosin molemmat nilkat ovat nyrjähtäneet useita kertoja, joten osa nivelsiteistä on poikki ja loputkin tuntuvat löysiltä.

 

Eilen pelasin viisi erää höntsälentopalloa ja peli meni ilman vaivoja, ei mitään ongelmia. Aamulla noustessani sängystä oli oikea nilkka niin kipeä, että se ei kestänyt varaamista. Miksi nilkka oli kipeä, vaikka pelatessa se ei vaivannut lainkaan?

 

Koska mitään tapaturmaa ei sattunut, niin mielestäni ainoa syy oli liikunnan väärä ANNOSTELU. Viisi erää oli liikaa. Lihakset eivät enää jaksaneet tukea löysää niveltä ja nivel ärsyyntyi. Eli ensi kerralla vain neljä erää.

 

Aluksi nilkka hiukan vaivasi töissä ja yhdellä jalalla seisominen oli huteraa. Iltapäivällä oiretta ei juurikaan tuntunut. Töiden jälkeen nilkka tuntui niin hyvältä, että päätin lähteä päivittäiselle lenkilleni. Tasainen juoksu kuormittaa niveltä selvästi vähemmän, kuin nopeat suunnanmuutokset ja hypyt lentopallossa. Otettuani ensimmäiset juoksuaskeleet nilkkaan iski voimakas kipu ja päätin kävellä.

 

Kävelin reippaasti eikä kipua tuntunut. Yritin taas juosta, mutta se ei onnistunut. Siispä jatkoin kävelyä. Kymmenen minuuttia käveltyäni teki taas mieli kokeilla juoksua. Kipu oli niin lievää, että jatkoin juoksemista. Puolen tunnin juoksun jälkeen kipu hävisi lähes kokonaan.

 

Miksi kipu hävisi? Aivot annostelevat kipua tarpeen mukaan. Aluksi aivot totesivat, että nilkka on ärtynyt ja kipua annettiin vaurioiden ehkäisemiseksi sen verran, että juoksu ei onnistunut, mutta kävely sujui. Kävelyn aikana aivot jäivät tarkkailemaan nilkan tilannetta. Kun juoksu alkoikin sujua, aivot totesivat, että ärsytys ei ole vaarallista. Kipu poistettiin ja juoksu sujui hyvin. Fiksua vai mitä. Jos olisin juossut 1,5 tuntia, niin todennäköisesti aivot olisivat taas lisänneet kipua ja yrittäneet viestiä minulle: "Nyt pitää olla kotona. Ellet jo ole, niin tilaa taksi, mikäli haluat että nilkka ei ärsyynny lisää". Nyt on kulunut tunti lenkistä ja nilkassa tuntuu pientä jomotusta, mutta ei sen enempää kuin ennen lenkkiä. Eli ANNOSTELU on ollut oikea, vai onko? Se selviää taas aamulla. 

 

Kun tule-vaivoja hoidetaan liikunnalla niin pieni kipu ei haittaa, jos se ei jää ns. päälle. Eli tunti liikunnan jälkeen vaiva ei saa olla pahempi kuin ennen suoritusta. Samalla tasolla pitää kivun olla myös seuraavana aamuna. Jos näin ei ole, niin liikunta ei ole väärää, vaan ANNOSTELU on väärä. Ensi kerralla juostaan lyhyempi lenkki ja jäädään tarkkailemaan, missä vaiheessa hoitava liikunta alkaakin ärsyttää kudoksia.

 

Herään noin klo 6.30 ja makuulla nilkka on oireeton. Nousen seisomaan ja astun jalan päälle - ei kipua. Kävelen vessaan, ei erityistä kivun tuntemusta jalassa. Hypin hiukan yhdellä jalalla, tuntuu lievää arkuutta ja nilkka tuntuu aavistuksen huteralta. Eli liikunnan annostelu eilen on ollut oikea mutta toissapäivänä ei. 

 

Mitä tästä löysän nilkan tarinasta opimme. Tärkeintä terveyttä - ja varsinkin sairautta hoitavassa liikunnassa on oikea ANNOSTELU.  Vanha slogan "Liike on lääke" pitää paikkansa, mutta siihen täytyy ehdottomasti lisätä lause "OIKEIN ANNOSTELTUNA"


https://www.lonkkavaiva.fi/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija

Vaivaa hoitava valmennus