Ylistys luistelulle!

Äänite

On viides päivä joulukuuta ja Mato on avattu. Mato on 500 m pitkä luistelurata, joka, "luikertelee" Kupittaan urheilupuistossa Turussa. Jää on jäädytyksen jäljiltä sileä, hiukan vetinen ja kova. Minä olen heti kärppänä paikalla, koska pidän luistelusta. Luistelu on loistavaa terveysliikuntaa ja tulen sitä ylistämään tässä blogissa.

Käytän Hollannista hankittuja pikaluistinterä, jotka kiinnitetään hiihtokenkään. Hiihtokenkä on mukavan pehmeä ja tukee nilkkaa, jota epämukava pikaluistinkenkä ei tee. Terä on pitkä ja olen hionnut sen veitsen teräväksi. 

Otan ensimmäisiä haparoivia liukuja ja jää tuntuu todella liukkaalta ja hetken luulen, että kaarteessa terä ei pidä. Lähden sirklaamaan ja terä puree hyvin jäähän. Suoralla painan luistinta voimakkaasi sivulle vauhti kiihtyy ja pyrin pitkään rauhalliseen liukuun. Kaarteissa keskipakovoima vaikuttaa, mutta voitan sen "vahvoilla" reisillä ja vauhti kiihtyy.  "On se hieno tunne kun 60 km/h vauhdilla ampaisee kaarteesta suoralle" fiilisteli pikaluistelija Pekka Koskelakin yhdessä haastattelussaan. Minun vauhti on vain kolmannes siitä, mutta fiilis on varmaan lähes samaa luokkaa.

Etusuoralla myötätuuli auttaa mukavasti ojennan selkää "purjeeksi" ja vauhti kiihtyy. Takasuoralla vastatuuli vaikuttaa yllättävän paljon vauhtiin.  Painun enemmän kumaraan, reisiä hapottaa, kun yritin pitää vahdin vakiona.

Muutaman kierroksen keskityn tekniikkaan ja ympäröivä maalima unohtuu, kun nautin vauhdista  ja liu'usta. Välillä pidän molemmat kädet selän takana ja kyyristyn alemmaksi. Kaarteessa lasken toisen käden sivulle heilumaan, koska pikaluistelijat tekevät niin. Suoralla heilutan molempia käsiä, niin rintaranka saa kiertoliikettä. Ojennan selän ja luistelen hetken pystymmässä, kun selkä tai niska väsyvät ja  sitten haen taas matalampaa pikaluisteluasentoa. Liu'un alussa pyrin  saamaan vartalon painopisteen tehokkaasti liukuvan terän päälle. Ensin paino terän ulkosyrjällä, sitten sisäsyrjälle  ja siitä voimakas potku sivuille. 

Monimuotoinen luistelu hoitaa terveyttä. Seuraava luisteluasento aina parempi kuin edellinen. Jos pikaluistelu- tai taitoluisteluvalmentajalta saa ohjeita niin he tietävät, miten saadaan aerodynaamisin asento tai miten saadaan pohje takakautta takaraivoon kiinni ja tehdään Biellmann-piruetti, mutta sillä ei välttämättä hoideta terveyttä. Kuitenkin myös kuntoilijan kannattaa miettiä luistelutekniikan hienouksia.

Sitten havahdun, kun meinaan törmätä kolmeen teiniin, jotka täyttävät koko baanan. Minun on pakko jarruttaa vauhtia ja hiukan köhiä, jotta pääsen ohi. 

Jatkan luistelua rauhallisemmin ja tarkkailen luistelemaan saapuneita. Koska luonnonjäitä ei ole, niin radalle saapuu monenmoista luistelijaa.  

Nuori äiti on saapunut pienten lastensa kanssa harjoittelemaan luistelun alkeita. Muksahteluja sattuu usein, mutta hauskaa on. Pari maahanmuuttajaa on vuokrannut luistimet. Heidän luistelu näyttää  kävelyltä polvet yhdessä ja liukua ei tapahdu lainkaan. Yritys on kuitenkin kunnioitettavaa ja hauskaa näyttää olevan.

Lähes jokainen meistä suomalaisista on lapsuudessa luistellut, joten perustaito on olemassa. On tärkeää, että taito opitaan lapsuudessa, koska myöhemmin se on todella vaikeaa. Koska perustaito on olemassa niin vanhemmallakin iällä voi palata lajin pariin.

Edessäni luistelee rakastunut nuoripari. Poika tekee pyrähdyksiä ja kiemuroita tytön ympäri ja tyttö tekee kaunoluistimillaan vaakaliukua ja hypähdyksiä. Pääasiassa he kuitenkin luistelevat rauhassa, keskustelevat ja pälyilevät toisiaan. Kolmen teinitytön selät tulevat taas vastaan. Heillä on myös hauskaa. Kännykät kädessä otellaan kuvia ja sometetaan. He oppivat nopeasti ja väistävät kun minä tulen vauhdilla. Nuoret ovat niin fiksuja.

Rusettiluistelu on hauskaa ja vanha tapa etsiä paria isolla jäällä, jossa luisteli satoja ihmisiä. Tulee hyvää liikuntaa, ulkoilua ja sosiaalista toimintaa. Ei aina tarvitse liikkua kieli vyön alla ja olla niin tavoitteellinen. Lisää höntsää nuorten liikuntaa ja vähemmän kilpailu on minun mielipide.

Jatkan rauhallisempaa luistelua, mutta ohitan pari hokkareilla luistelevaa nuorta miestä.  Toinen pojista lähtee perääni. Lisään hiukan vauhtia, mutta kuulen kun hokkarit sirklaavat jäätä neljä kertaa siinä ajassa, kun minä teen yhden liu'un. Poika ohittaa minut, mutta vauhti hiipuu puolen kierroksen jälkeen ja painan jälleen rauhallisesti ohi. Jäälle on tullut myös  vielä minua vanhempi mies retkiluistimilla, eläkeiässä oleva nainen kaunoluistimilla ja keskinäinen pariskunta retkiluistimilla reput selässä.

Luistelussa välineet on täkeittä. Pitkä terä mahdollistaa pitkän liu'un ja siitä tulee retkiluistelun nautinto, jota hokkareilla ei saa. Kaatuminen on ehkä ainoa huono puoli luistelussa. Kypärä on tärkeä varuste. Iäkäs mies, eläkeläisnainen ja retkiluistelijat käyttivät kypärää, mutta nuorempi polvi ei. Lisäksi näin rannesuojat iäkkäällä miehellä ja  pehmusteet lonkien sivulla eläkeläisnaisella. Fiksua varautumista kaatumiseen. 

Reppu retkiluistelijoilla on harjoittelua varsinaiseen retkuilutteluun ja se vasta hienoa on. Peilikirkas syysjää, isolla järvellä ja mennä voi mihin vaan. Keskitalvella Suomen järvet on täynnä luistelubaanoja. Rohkeasti kokeilemaan.

Luistelu hoitaa lonkkavaivoja

Kun tulin baanalle vanhempi mies oli juuri lopettanut luistelun. Kysyin miten sujui. " hyvin sujui, lonkka on vaihdettu vuosi sitten, juosta ei voi, mutta tämä on loistavaa liikuntaa". Paha lonkkakuluma onkin niitä harvoja vaivoja, joihin luistelu ei sovi.

Kuten olen aiemmissa blogeissani kertonut, olen fysioterapeuttina erikoistunut toispuoleisiin vaivoihin lonkan ja lantion alueella. Luistelu ennaltaehkäisee ja hoitaa näitä vaivoja (kunhan vain pystyy pystyssä).

Pikaluistelu, rusettiluistelu, taitoluistelu, retkiluistelu, "höntsäjääkiekko",  rullaluistelu sauvoilla tai ilman, luisteluhiihto kaikissa on liike jota ei ole muissa lajeissa, eli liuku sivulle.  

Liuku sivulle aktivoi erittäin hyvin lonkan loitontaja- ja lähentäjälihaksia. Lihasten tärkein tehtävä on tukea lantiota ja lonkkaa sivusuunnassa. Luistelijoilla onkin usein erittäin hyvä hallinta keskivartalossa ja lantiossa, mistä on apu myös muihin lajeihin.  

Esim. pyöräilyssä tai soudussa ko. lihakset eivät aktivoidu eikä kehity juuri lainkaan, kun istutaan satulassa tai penkillä. Juoksussa niitä tarvitaan, mutta usein ne ovat kuitenkin heikot ja siitä seuraa vaivoja jalkoihin. 

Luistelu vahvistaa myös hyvin selkää. Liian etukumara asento hapottaa pian lihaksia jos siihen ei ole tottunut. Sitten vaan asento hetkeksi pystymmäksi niin jo helpottaa. 

Luistelu on myös armollista nivelille. Kun menee hiljaa ja selkä suorana niin se on kevyempää liikuntaa kuin kävely. Luistelu sopii myös heikompi kuntoisille. Niveliin ei tule iskua, mitä esim. juoksu tekee. 

Ikääntyessä "höntsäjääkiekko" yllensä toimii hyvin. Kun jarruttaa ja vaihtaa suuntaa niin luistin liukuu alustalla ja nivelet säästyy. Säpässä tai fudiksessa tossu pitää ja nivelet rasittuvat selvästi enemmän.

Retkiluistelussa sauvat tuovat roimasti lisää monimuotoisuutta lajiin ja myös ylävartalo saa hyvää harjoitusta.

Olen Kalevankiertäjä ja avauslaji on tänäkin vuonna luistelu. Kisa on vasta 28.1  eli minulla on lähes kaksi kuukautta aikaa treenata luistelua yhdessä hiihdon kanssa. Luistelu suoritetaan tänä vuonna Seinäjoen tekojäällä ja matkana on 30 km eli yli 70 kierrosta. Vaikuttaa tylsältä, mutta ei ole. Vauhti on usein melko kova, mutta peesiapua saa letkoista ja vuorovedolla jaksaa hyvin. Jää on vielä astetta kovempi, liukkaampi. Jäässä ei ole vaarallisia railoja, joita luonnon jäällä on ja siksi suurin osa kalevankiertäjistä pitää tekojäästä.

 Mukaan vaan rohkeasti Kalevan Kierrokselle, niin saat monimuotoisuutta liikuntaan!

Kauden ensimmäinen luisteluni kestää tunnin verran ja matkaa kertyy lähes 20 km. 500 metrin radalle mahtuu yllättävän paljon väkeä. Kaikki tapahtuu sulassa sovussa ja ihmiset huomioivat hyvin toisiaan. 

Jotenkin tuntuu, että minä olen ainoa joka herätää hiukan pahennusta, koska vauhtini  on selvästi kovempi kuin muilla. Joudun paljon puikkelehtimaan, jotta pääsen ohi. Varsinkin pienen lapsen äiti vilkuilee minua huolestuneena. Vuosia olen luistellut ja kolareilta on vältytty. Taidan tulla Itsenäisyyspäivänä myöhään illalla, kun valot on sammutettu. Otan suunnistuslampun otsalle ja toivottavasti saan nauttia myös kuutamosta.

Ps. Liitän tähän blogiin raportin Seinäjoen kisasta, joten pysykää "kanavalla".