Tour de France

ÄÄNITE

Pyöräily on suosittu kilpailulaji maailmalla. Lajiin suhtaudutaan suurella intohimolla monissa maissa ympäri maailmaa. Maailman arvostetuin pyöräkilpailu on Ranskan Ympäriajo (Tour). Heinäkuussa kolmen viikon aikana pyöräillään 21 päivänä noin 160 kilometriä päivässä. Kilpailu on kovaa ja matkalle sisältyy paljon dramatiikkaa.

 Pyöräily on suosittu terveysliikuntamuoto. Työmatkapyöräily on suosittua. Myös maastopyöräily on lisääntynyt paljon. Kaupunkipyöriä voi vuokrata, tosin sähköpotkulaudat ovat ne suurelta osin syrjäyttäneet. Sähköavusteiset pyörät ovat lisääntyneet valtavasti ja yhä useampi on innostunut pyöräilystä, koska ylämäet ja vastatuuli ei enää tunnu niin ikävältä. 

 Tässä blogissa muistelen  hieman 2023 Touria ja  pohdin pyöräilyä liikuntamuotona. Myös pyöräilyssä on paljon hyviä ja huonoja puolia, kun arvioidaan sitä terveysliikuntana.

 Kestävyysurheilun kuninkaat

 Erään kaverini innoittamana olen seurannut tämän vuoden Touria tavallista innokkaammin. Eurosportilta lähetyksiä selostaa Peter Selin hiukan narisevalla äänellään. Hänen asiantuntemuksensa on huippuluokkaa. Hän tuntee kaikki pyöräilijät ja tallit. Lisäksi hän tuntee myös jokaisen etapin yksityiskohdat. 

 Kun pyöräilijät saapuvat pieneen kaupunkiin tai vuoristolaiskylään, niin aina selostaja kertoo jotain  kylän historiasta, ruokakulttuurista ja elämäntavoista. Mielenkiintoista tietoa tulee kylän kirkoista tai linnoista. Pidän  historiasta ja maantiedosta, siksi pelkkä selostus pitää minut television ääressä useita tunteja. 

 Lisäksi selostaja tasaisin väliajoin muistaa mainita, "nämä kestävyysurheilun kuninkaat nousevat vuoren rinnettä ylös...". Hänestä huokuu syvä ihailu ja kunnioitus näitä polkijoita kohtaan.

 Tapahtuma on vuotuinen suuri kansanjuhla, johon valmistaudutaan huolella.  Vaikka pyöräilijät "pyrähtävät" hetkessä ohi kylän, niin juhlat jatkuvat pitkään. Paikkakunta saa paljon huomiota, kun helikopterit kuvaavat aluetta. Tärkeintä on mukava vaihtelu arkeen ja sosiaalinen toiminta. Bonusta on jos joku oman kylän poika pärjää.

 Pyöräily on vaarallista

 Kun yli sata pyöräilijää polkee tiiviissä ryhmässä, niin kolarien vaara on melko suuri. Nykyään kun vauhdit ovat lisääntyneet selvästi, niin pienikin herpaantuminen voi aiheuttaa jonkun kaatumisen ja hetkessä on iso kasa pyörijöitä päällekkäin.

 Tämän vuoden ensimmäisellä etapilla  sattui kolari, jossa pari talliensa huippua joutui keskittämään kisan. Myöhemmin kisassa sattui useita kolareita, joissa mm. kaikkien aikojen sprintteritähti Mark Cavendish  joutui keskeyttämään.

 Alamäet ajattaan nykyään valtavalla vauhdilla. Uhkarohkea alamäkiajaja voi tehdä  isoja eroja alamäessä. Joskus mutka voi olla liian jyrkkä vauhtiin nähden ja silloin tulle rumaa jälkeä ja kaatuminen voi olla kohtalokas.

 Myös loppusuoran massakirit ovat alttiita kolareille. Kirispesialistit vahingossa tai joskus tahallaan voivat kiilata ohittavaa pyöräilijää  pois ajoradalta ja aiheuttaa tapaturman.

 Myös fanaattinen yleisö on vaarallista. Joskus jonkun banderolli on tarttunut kilpailijan pyörän pinnoihin ja aiheuttanut valtavan massakolarin. Vapaana juokseva koira on eksynyt keskelle pyöräilijöitä ja seuraukset ovat olleet katastrofaaliset.

 176 pyöräilijästä maaliin pääsi vain 150.

 Teiniä ulkoiluttava koira on vaarallinen. Kuulokkeet korvilla, kännykkä kädessä, huppu päässä ja koiran fleksi pitkänä on vaarallinen yhdistelmä. Ei auta vaikka pyöräilijä soittaa kelloa ajoissa. Useita kertoja olen joutunut väistämään tienvarsien ketokukkien päälle, kun koiran käytös on ollut yllättävää. Seurakaveri törmäsi  koiraan ja tuli rumaa jälkeä.

seurakaveri
törmäsi koiraan

 Pyörätiet ovat vaarallisia pyöräilijöille, varsinkin jos haluaa pyöräillä hiukan kovempaa. Kävelijän ja pyöräilijän vauhtiero on suurempi kuin kaupunkialueella ajavan auton ja pyörijän. Turvallisuussyistä pyöräilen usein autojen seassa mieluummin kuin pyörätiellä joka vilisee kävelijöitä.

 Suomessa myöskään autoilijat eivät ymmärrä, että pyöräilijällä on samat oikeudet kuin autolla. Usein ohitetaan pyöräilijä liian läheltä ja vaarallisissa paikoissa. Ei malteta odottaa, että kesiviivan valkoinen sulkuviiva loppuu, vaan otetaan riskejä ja painetaan ohi. Ei sitä hitaasti kulkevaa traktoriakaan ohiteta aivan sokkona.

 Ylämäki  ja vastatuuli

 Mäkikirikilpailu on osa Touria. Mäkispesialistit ovat erityisen kevytrakenteisia ja erittäin kestäviä. He kipuavat ketterästi jyrkkiä vuoren rinteitä ylös.  Fanaattinen yleisö pystyy hyvin seuraaman kilpailijoita ja tielle muodostuu kapea fanien muodostama kuja. Jyrkimmissä mäissä kivutaan lähes kävelyvauhtia ja innokkaimmat kannattajat juoksevat rinnalla ja aiheuttavat vaaratilanteita.

 Tasamaaosuudet usein päättyvä hurjaan loppukiriin. Kirispesialistit ovat valtavia voimapesiä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta vuoristossa. Joukkue petaa parhaalle kirimiehelle hyvän aseman beesiavulla.   Muutama sata metriä ennen loppua kiritykit avaavat pellit.  Yleensä se voittaa, jonka ajoitus kiriin on oikea. Kun reisiä pakottaa niin vauhti hyytyy nopeasti ja  paremman ajoituksen tehnyt menee heittämällä ohitse.

 Pyöräily on joukkuelaji. Kisaa ei voi voittaa ilman joukkuetta. Toruilla jokaisessa joukkueessa on yhdeksän ajaa ja kahdeksan tehtävänä on auttaa yksi voittamaan.

 "Peruspyörä", kilpapyörä vai sähköpyörä

 Jyrkkä mäki on myös kuntoilijalle se ikävin osa pyöräilyä. Jos siihen lisätään vielä vastatuuli niin vaihteet eivät meinaa riittää.

 Tavallisen pyörän ongelma on se, että kuormitus kohdistuu pääasiassa reiden etuosan lihaksille, joilla painetaan poljin alas. Kun reisi hyytyy, niin pitää nousta seisomaan ja painonsiirrolla yrittää päästä mäki ylös.

 Kilpapyörässä käytetään pyöräilykenkiä, jotka ovat kiinni polkimissa. Kun ensimmäinen kerran laitoin jalat kiinni polkimiin niin hämmästyin, kun pyöräily  tuntui ensimmäinen kerran mukavalta. Jyrkät ylämäet "loiveni" ja vastatuuli "tyyntyi", kun jalkojen lihaksia saadaan enemmän käyttöön. Oikean jalan etureisi ja pohje painaa poljinta alas ja samalla vasemman jalan lonkankoukistaja, reiden takaosa ja säären etuosa nostaa poljinta ylös.

 Myös tavallisen kuntoilijan kannattasi vaihtaa lukkopolkimet niin pyöräily monipuolistuu huomattavasti. Ei kannata pelätä lukkopolkimia. Vain pieni  sivuliike kantapäällä niin jalka irtoaa ja sen oppii todella nopeasti.

 Sähköpyörään törmäsin ensimmäisen kerran Itävallan Alpeilla. Hämmästyin kun iäkäs henkilö ajoi kovaa vauhtia ylös jyrkkää mäkeä, mutta polki hyvin hitaasti. Sähköpyörä onkin hyvä väline kun kunto on heikko tai maasto erityisen mäkinen. Henkilö pystyy myös ajamaan pitkä matkoja, mutta ei väsytä itseään liikkaa.

 Mielestäni on "luovuttamista"  jos nuori suhteellisen hyväkuntoinen ostaa kalliin  sähköpyörän, kun sen kanssa on niin kevyt liikkua. Mieluummin ensin pyörään lukkopolkimet.  Maastossa pyöräily sähköllä on sitten taas eri asia.

 Ihminen on laiska. Menee muutama vuosi ja akut kehittyvät niin pian polkimien tilalla on pelkät tapit.

 Pyöräilyn hyvät puolet

 Pyöräily on erittäin hyvää aerobista liikuntaa. Kun jalat työskentelevät tehokkaasti niin sydän pumppaa verta ympäri kehoa, kudokset hapettuvat ja hengityselimistö saa hyvää treeniä. Tärkeää olisi, että polkurytmi olisi nopea eli vähintään 60 kierrosta minuutissa ja vastus suhteellisen kevyt.

 Pyöräily sopii hyvin polvi- ja lonkkakulumien hoitoon. Vartalon paino ei ole nivelten päällä ja pyörittävä liike "voitelee" niveliä samalla kun lihakset vahvistuvat. Tässä hyvä käyttää lukkopolkimia. Lukkopolkiminen käyttö voi treenata kuntopyörällä, jossa ei ole kaatumisen vaaraa

 Hidas pyöräily on hyvää ulkoilua, jossa maisemat vaihtuvat tiuhaan ja mieli virkistyy.

 Pyöräilyn huonot puolet

 Pyöräily on yksipuolista. Ylävartalo ei saa mitään liikuntaa. Rintaranka jäykistyy, kun ei tule ylävartalon kiertoja. Niskankivut ja sormien puutumiset usein lisääntyvät, kun istuma-asento on etukumara ja kädet ovat paikallaan. Kun istutaan satulassa, niin lantion hallinta ei kehity. Pakaran sivuosan lihakset eivät aktivoida juuri lainkaan. Lonkan ojennus on puutteellinen, mikä tarkoitta, että isopakaralihas työskentele huonosti. Myöskään polvet eivät ojennu kunnolla. Pitkän pyörälenkin jälkeen henkilö kävelee polvet ja lonkat koukussa. 

 Pyörälenkin jälkeen pitäisi AINA hiukan kävellä tai juosta, jotta lonkat ojentuisivat kunnolla ja pakaran sivuosata aktivoituisivat. Pelkkä pyöräily altistaa monille vaivoille.

 Jos ihmisellä istumatyö ja ainoa terveysliikuntamuoto on työmatkapyöräily. Wolt tuo ruuan kotiin, joka syödään pöydän ääressä istuen. Sitten siirrytään loppuillaksi sohvalle istumaan. Jos kävely on ainoastaan sohvan ja jääkaapin välillä, niin se ei ikävä kyllä riitä, että kävelykyky säilyy koko elämän.

 Pyöräily on tylsää

 Kalevan kierroksen kuudesta lajista minun  mielestäni pyöräily on tylsin ja yksipuolisin laji (anteeksi kaikki pyöräilijät). Minun pyöräilykausi kestää tasan 1,5 kuukautta. Se alkaa kun kalevan kierroksen soutu on soudettu ja loppuu pyöräilyn tempoajoon.

 En juurikaan ole satsannut pyörääni. Minulla on ihan tavallinen ns. hybridipyörä, jota olen hieman fiksannut. Kapeammat kilparenkaat, koska vierintävastus pitää olla mahdollisimman pieni. Polkimet olen vaihtanut lukkopolkimiin. Lisäksi on ns." triathlon-tanko", johon voin nojata kyynärpäillä. Kypärä on astetta virtaviivaisempi. Ennen kisaa kun katselee muiden pyöriä iskee "pyöräkateus" (heh heh)

 Olen tehnyt selkeän jaon liikuntaani. Pyöräilen ja rullaluistelen asfaltilla, juoksen ja patikoin metsässä. En tarvitse viittä erilaista pyörää, kuten pyöräilyyn satsaavat.

 "Tour de Lieto"

 Tämän vuoden valmistautumiseni kisaan on melko systemaattista. Katson ensin televisiosta Touria 1-3 tuntia (vaimo ei ymmärrä???) Kun ilta alkaa hämärtämään ja koiran ulkoiluttajat ovat pääosin kotona lähden lenkille. Lenkki kestää 1-2,5 tuntia ja matkaa kertyy 30-60 kilometriä.

Parainen, Paimio, Aura, Masku, Naantali jne. kaikki kunnat käydään läpi. Välipäiviä en tosin malta täysin pitää, silloin käyn suunnistamassa tai pelaamassa beachia.

 Pyöräily tuntuu yllättävän mukavalta.10 km tempoajon vauhti oli 32 km/ tunti, tunnin ajon vauhti oli vähän yli 31 km/h.   Kuntoni on hyvä ja tavoite saada keskivahdiksi, ikääntymisestä huolimatta, 30 km/h on hyvin mahdollinen.

 Kahden kauppa....

 Palataan vielä Touriin. Voitosta taisteli kaksi nuorta ajajaa. Jonas Vingegaard Tanskasta ja Tadje Pogacar Slovenia. Ratkaisu muihin nähden tapahtui 6. etapilla. Parivaljakko siirtyi selvään johtoon Vingegaard kärjessä muutaman sekunnin. Loppukisa oli käytännössä kissa ja hiiri leikkiä. Pogacar parempana kirimiehenä yritti useita irtiottoja.  Vingegaard saattoi jäädä muutamia kymmeniä metrejä, mutta kun jyrkkä nousu tasoittui niin ero myös ajettiinkin kiinni.

 Ratkaiseva ero tapahtui 16. etapilla, joka oli 24 km aika-ajo. Aika-ajossa ei poljeta ryhmässä vaan ykin.  Kumpikin on huippukovia aika-ajajia. Pogacar lähti ensin ja ajoi kovaa, mutta Vingegaardin suoritus oli ilmiömäinen. Ero venyi niin suureksi, että sitä ei enää lopussa saatu millään kiinni.

 Viimeisellä etapilla siemaillaan samppanjaa ja körötellään rauhassa Champs-Élyséestä pitkin Pariisin keskustaan, kun kirimiehet vielä lopussa ratkovat etapin voiton.

 

"Kolmannen ja neljännen korvapuusti"

 Mitä tulee Kalevan Kierroksen tempoajoon, niin ei jäänyt minulta ja Mikalta paljoa kerrottavaa lastenlapsille. Meidän autokunnalta kisa oli katastrofi.

 Seurakaveri kysyi ennen lähtöä: "Otatko vararenkaan mukaan"? "En ota, en ole koskaan tarvinnut", oli vastaukseni. 

 Minun kisa keskeytyi rengasrikkoon noin 5 kilometrin kohdalla. Ei näkynyt Uskelan Urhojen huoltoautoa vaan tuli kisajärjestäjien huoltoauto, joka poimi minut kyytiin. "Ei saa käyttää ulkopuolista huoltoa vaan pitää itse hoitaa renkaan paikkaus", oli vastaus, kun kyselin apua. Maalialueella kisan johtaja antoi 10 minuuttia aikaa paikata rengas ja sitten ehkä pääsen matkaa uudestaan ja ehkä minun aika hyväksytään.

Juoksin autolle. Yritin paikata rengasta, mutta ei onnistunut. Luovutin, otin kameran ja lähdin kuvamaan muita kilpailijoita.

 Mikan kisa ei ollut yhtään parempi.  Noin viiden kilometrin kohdalla paukahti vaihdevaijeri poikki. Hetken mietittyään Mika päätti jatkaa matkaa kahdella vaihteella. Heti vastassa oli kisan pahin ylämäki, mutta Mika runttasi sen ylös ”valtavilla” reisillä jatkoi matkaa huippuvauhtia. 

Ei oo ketjuja
Sama mäki tuli tosilla kierroksella vastaan ja sitten kuului taas pamaus, kun upouudet ketjut katkesi. Siinä vaiheessa ketjut lensi kaaressa lähimmän kuusen oksalle kiroilun saattelemana. Järjestäjien huoltoauto poimi myös Mikan ja minä sain kuvia ketjuttomasta pyörästä lähtöalueella.

 Vaikka kisa meni täysin pieleen, niin harmitus ei ollut kovin suuri. Ei ollut olympiavoitosta kyse. Puolentoista kuukauden pyöräily ja soutu sitä ennen hoitavat hyvin minun polvikivut pois. Asfalttijuoksut keväällä ja lentopallo talvella usein herkistävät polviani. Nyt on enää alta kuukausi suunnistuksen kisaan ja juoksu metsässä maistuu. Ei edes jyrkät alamäet satu polviin.

 Seuraava blogini onkin sitten suunnistuksesta ja se on pelkkää suitsutusta. Suunnistus on Kalevan kierroksen hienoin laji ja ainoa jota harrastan ympäri vuoden.

 

 

 

 

 

 

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väärin kyykätty, hirveän jäykkä ja lättäjalat (päivän pakina)

"Löysän nilkan tarina"

Venyttely on turhaa!

Mustelmasta arpeen!

"Koppikarisman" kehittyminen.

Kipeän selän tarina

Kipeän selän tarina jatkuu...

Erään juoksun tarina

Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija

Vaivaa hoitava valmennus