NÄEN PUNAISTA!!

9.4 oli suomen kielen päivä (Mikael Agricolan päivä), jota myös virallisesti liputetaan. Olen kiinnostunut suomen kielessä, mutta minulla on ongelma liittyen kieleen ja sitä pohdin seuraavassa blogissa.

NÄEN PUNAISTA!

Tässä on pitkä lista kuuluisuuden henkilöistä

Ernst Hemingway, Agatha Christie, H. C.  Andersen, 

Pablo Picasso, Da Vinci, Johannes Gutenberg, Galileo Galilei, Charles Darwin, Albert  Einstein,    

Valentino Tarantino, Alfred Hitchcock,  Walt Disney, Steven Spielberg, Charles Chaplin,

Bill Gates, Steve Jobs,  Mark Zuckerberg,

Napoleon Bonaparte, Winston Churchill, Francois Mitterrand, Kuningas Karl, prinsessa  Victoria,

John Lennon, Wolfgang Amadeus Mozart, Michael Jackson, Harry Belafonte, Cher

Jennifer Aniston, Dustin Hoffman, Jack Nicholson, Tom Cruise, Henry Winkler

Jamie Oliver, Ingvar Kamprad,

Muhammad Ali,

Jukka Virtanen, Robin Packalen, Hjallis Harkimo, Alvar Aalto, Juha Rautiainen

Listalla on kaikkien meidän tuntemia kirjailijoita, taitelijoita, tiedemiehiä, elokuvaohjaajia, näyttelijöitä, nörttejä, muusikoita, säveltäjiä, hallitsijoita, poliitikkoja, jne.

Näitä henkilöitä yhdistää jonkinasteinen lukihäiriö eli dyslexia. Lista on otettu eräästä tv-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kyseistä aihetta.

Vasta viimeaikoina asiasta on tehty laajoja tutkimuksia ympäri maailmaa. Viidestä seitsemään prosenttia maailman väestöstä kärsii lukihäiriöistä.  Ohjelmassa kerrottiin myös, että lukihäiriö  on aika vahvasti perinnöllistä eli 40-70 prosentin todennäköisyydellä myös jälkeläisillä on sitä. 

Vuonna 2022 tehdyillä aivotutkimuksella on todettu, että hypotalamus niminen aivoalueelta  lähtevää  tietoa näkö- ja kuuloalueille on selvästi vähemmän ja se on hitaampaa lukihäiriöisillä kuin verrokeilla. Jatkossa neurostimulaatiolla voidaan ehkä auttaa lukihäiriöisiä lapsia ja näin välttyä monilta hankaluuksilta elämässä.

Punaista viivaa

Kirjoitin yllä olevat nimet ohjelman juonnosta.  Laitoin  oikeinkirjoituksen tarkistuksen päälle, niin lähes kaikki oli alleviivattu PUNAISELLA.

 Peruskoulun yläasteella äidinkielen opettaja otti minut "puhutteluun"  ja kertoi joistain "sanasokeudesta". Kirjoitin sisällöllisesti hyvää tekstiä, mutta se oli täynnä virheitä. Käytännössä lähes kaikki rivit oli alleviivattu PUNAISELLA. Asiaan ei sen koommin palattu.

Myös kielten oppiminen oli hankalaa. "Arto, don't be silly", "don't be stupid" ovat lauseita, jotka opettaja minulle usein  "sylkäisi". Ne edelleen kaikuvat korvissani.  

Kirjoitusvirheistä huomauttelu on asia mistä näen eritysesti PUNAISTA. Opettajat tekivät sen ammattinsa puolesta. Sen sijaan ihmettelen, että jopa jotkut kirjallisuuden ammattilaiset sortuvat huomautteluun ja vihjailevat, esim. somessa, ihmisen älykkyydestä kirjoitusvirheiden perusteella.

Tässä pieni vinkki teille pilkunviilaajille. Älkää huomautelko ihmisille heidän kirjoitusvirheistään! Sanasta voi puuttua kirjain tai niitä on yksi liikaa. Kirjaimet voivat olla sekaisen tai lauserakenteessa on puutteita.  Älkää päivitelkö, kun ihmiset ovat niin laiskoja, että eivät viitsi opetella oikeinkirjoitusta.  Se pahimman luokan kiusaamista niille, joilla on lukihäiriö. Se on sama kuin kommentoisi jonkun ulkonäöstä jotain negatiivista aina kun tapaa henkilön. 

Lukihäiriö on ominaisuus, jonka kanssa vain pitää tulla toimeen ja sitä kantaa koko elämän. Taitavat oppivat sitä kompensoimaan eri tavoin, mutta eivät kaikki. Älykkyydellä siinä ei ole mitään tekemistä, kuten yllä olevasta listasta voi havaita. "Piuhat" voivat vaan olla hieman pidemmät, kun henkilö ei heti ymmärrä mitä toinen sanoi.

Nykyään kun kirjoitan tekstiä, niin näen edelleen jatkuvasti PUNAISTA viivaa tekstin alla, mutta se on positiivinen asia. Sen ansiosta ole rohkaistunut kirjoittamaan ajatuksiani tähän blogiini, koska voin suurimman osan virheistä korjata heti. 

Myös välimerkit ja yhdyssanat osuvat paremmin kohdalleen, koska vasta nyt olen niitä harjoitellut. Tosin ennen plogin julkaisua, tarkistutan tekstin ammattilaisilla (en tätä). Tiedän, että monia ärsyttää suunnattomasti kirjoitusvirheet tekstissä ja heille tekstin sisältöhän on sitten täysin sivuseikka, koska kirjoittajahan on vähän tyhmä.

Olen viime vuosina pitänyt paljon puheita. En yleensä käytä juurikaan paperia, kun pidän puheen. Kirjoitan sen ensin paperille, silmäilen sitä hiukan ja sitten yleensä muistan puheen melko hyvin. Vuosien varrella olen kompensoinut lukihäiriötä harjoittamalla muistiani.

MOVE-PISA-KÄDENTAIDOT

 

Jonkin aikaa sitten tuli MOVE-tutkimusten tulokset ja todettiin, että lasten kunto on laskenut. Sitten tuli PISA-tutkimus, jossa annettiin ymmärtää, että lapset eivät osaa lukea. Kummastakin nousi hirveä häly.  Tutkitaanko mitenkään, millaisia ovat lasten kädentaidot?  Suomeen tulee putkimiehet Puolasta ja puusepät Virosta, kun Suomi on täynnä "tumpeloita", joilla ei pysy kädessä kuin kirja. 

Jos esim. ostat Ikean kaapin tai tai avaat keittokirjan, niin tarvitaan lukutaitoa, että ymmärrät ohjeet. Pelkkä lukutaito ei näissä auta, jos on peukalo keskellä kämmentä.

Mieluimmin menen sellaisen ortopedin leikattavaksi, joka on käyttänyt puukkoa, sahaa ja talttaa jo lapsuudesta asti,  kuin sen, joka aloitti niiden käytän 30 vuotiaana ja sitä ennen on lukenut vain kirjoja. 

Taannoin kuuntelin kirjan, Aivokirurgin Muistelmat Juha Hernesniemi. Hän sai lapsena vapaasti hakata nauloja tuvan lankkulattian rakoihin. Hänestä tulikin maailma taitavimpia aivokirurgeja ja samalla Suomesta tuli aivokirurgian "mekka". Tosin hän sekä luki että treenasi valtavasti.

Edelleenkin näen PUNAISTA, kun jatkuvasti jankutetaan, kuinka tärkeää se lukeminen on. Kun aika on rajallista, miksi "tuhlata" aikaa lukemiseen, jos tykkää tehdä asioita käsillä. Vaikka  on lukenut koko kirjaston kirjat läpi, niin ei se takaa, että elämässä pärjää. Kumpi tapa kuluttaa aikaa, sitten kehittää paremmin aivoja? 

Jokaisella on vahvuutensa!

Ohjelman yksi päähenkilöistä oli huppugraafikko. Hän hapuillen luki tekstiä noin viisi lausetta ja kertoi, että ei enää muista mitä luki ensimmäisessä lauseessa. Koska koulu ei sujunut, niin isä ohjasi hankimaan ammatin, jossa "tyhmempikin" pärjää. 

Sattumalta eräs opettaja ymmärsi henkilön lahjakkuuden ja ohjasi oikealle tielle. Nyt hän on kehittänyt graafisilla taidoillaan kirjasinlajit, jotka havainnollistavat  miltä teksti näyttää lukihäiriöisestä. Hän käy luennoimassa aiheesta ympäri maailmaa ja saa paljon kiitosta varsinkin lukihäiriöisten lasten vanhemmilta. Sattuma voi tuoda vahvuudet esiin.

Sattumalla oli myös suuri osuus omaan ammatinvalintaani. Olen saanut tehdä töitä käsillä ja "joutunut" hiukan lukemaan ohessa. ( Linkistä erään fysioterapeutin tarina: "Koppikarisman kehittyminen" )

Oikea annostelu

Nykyään Suomessa lukihäiriöisiä seulotaan koulussa melko tehokkaasti ja he saavat mm. enemmän aikaa yo-kirjouksissa.

Syy on hypotalamuksessa, kun PUNAINEN viiva ei vähene tekstin alla. Tätä tietoa minun piti yli 60 vuotta odottaa.

Paasaan tässä blogissani aina terveyttä hoitavan liikunnan oikean annostelun  tärkeydestä. Oikea annostelu on tärkeää myös lukemiseen ja käsillä tekemiseen.

 "Käsillä tekeminen kannattaa aina", sanoi jossain mainoksessa  eräs edesmennyt kirjailija, näyttelijä, ohjaaja ja kulttuurihenkilö. (hmm... vai miten se meni? :)

" Liike"