Mistä tuo eläinviha kumpuaa?

Mistä tuo eläinviha kumpuaa?

Uutisissa kerrottiin, että Savossa on tapettu luvatta petoja ja ammuttu rauhoitettuja lintuja ja nyt siitä käydään oikeutta.

Petoja pelätään ja ihaillaan!

Suomessa on neljä suurpetoa: karhu, susi, ilves ja ahma. Näitä kaikkia vihataan ja vainotaan.

Sanasta susi tulee paljon kielteistä mielikuvaa:  susi tuli, hukka peri, hukkalämpö, nestehukka,  hukkakaura, hukkareissu, susipari, ihmissusi, susi lammasten vaatteissa, jne. Ei ihme, että sutta vihataan eniten pedoista.

Pellolla jolkuttava susi ylittää aina uutiskynnyksen ja sitä aletaan heti vainota, koska se on ihmisen reviirillä.  Se on liian lähellä ihmistä ja siksi  sitä pelätään.

Susi  on ollut uhka kaikille kotieläimille, siksi sitä vainotaan. 

Toisaalta susi voi haistaa koiran, jonka ihminen on tuonut sen alueelle. Susi lähtee tarkistamaan, miksi se on minun reviirillä. Yksinäinen urossusi voi etsiä kumppania, jonka kanssa voisi perustaa lauman. Jos koira ei miellytä niin susi tappaa sen. 

Karhu sen sijaan on "kiltti" mesikämmen, joka kauhoo suurilla tassuillaan hunajaa ja marjoja suuhunsa. Lisäksi se on söpö "nalle puh" joka on turvaa tuova joka lapsen unikaveri. Mielikuva on yllättävän hyvä, kun vertaa suteen tai ahmaan.

Jo ahman ilme ja liikkumistapa kertoo, että se on ilkeä. Ilves taas upeimpia kissaeläimiä. Mielikuvat vaihtelevat, mutta petoja kuitenkin ja niitä pitää vainota.

Lapissa vihataan petoja, koska ne syövät poroja. Etelässä metsästäjät vihaavat suurpetoja, koska ne ovat samoilla apajilla. Lisäksi ne tietysti tappavat metsästäjien koiria, joita ihminen on tuonut niiden reviirille.

Kaikki suurpedot pelkäävät ihmisiä, koska ihminen on niiden pahin vihollinen. Ihminen ei olen niiden saalis. Niiden huippuhyvä hajuaisti yleensä havaitsee ihmisen kilometrien päästä ja ne lähtevät karkuun. Ne opettavat pennuilleen, että ihmistä pitää varoa ja näin tieto leviää sukupolvelta toiselle.

Jyrsijöitä vihataan!

Rottaa sitten vihaavat kaikki. Sillä on tuholaisen leima ja kaikki rotat pitää tappaa HETI. Jos yksikin rotta näkyy päivällä, niin se on sitten  merkki siitä, että niitä on miljoonia viemäreissä. Jos lintulaudalla näkyy rotta syntyy heti paniikki ja koko kyläyhdistys agitoidaan rottasotaan, jossa ei keinoja kaihdeta.

Luin jutun jossa, ihmiset ovat tehneet "rottasusia". Laitettiin iso lauma rottia samaan koppiin eikä annettu ruokaa lainkaan.  Rotat söivät toisiaan ja kun jäljellä oli vain yksi rotta se päästettiin vapaaksi tappamaan rottia. Kukahan tässä  toiminnassa se julmin peto on ?

Rotan maine on pilattu jo keskiajalla, kun niitä oli paljon ja luultiin, että ne oli syynä kaikkiin kulkutauteihin. Myöhemmin on todettu, että ihminen se niitä tauteja levitti ei rotat. 

Orava eroaa rotasta, että sillä on tuuhea häntä.  Siksi se on söpö ja kiltti, mutta rotta on ruma ja ilkeä. Orava tuhoaa mm. linnunpesiä paljon tehokkaammin kuin rotta tai kissa.

Näätäeläin minkki on niitä harvoja eläimiä, joita pitää vainota. Se on tuholainen pahimmasta päästä ja sen on ihminen levittänyt Suomen luontoon. Myös supikoira  ei kuulu suomen luontoon.

Käärmeet ovat iljettäviä. Mikä tahansa käärme, kun näkyy pihapiirissä, niin heti haetaan lapio ja hakataan se kappaleiksi. Käärmeviha juontaa jo Paratiisista, jossa paha käärme antoi  omenan Eevalle ja aiheutti  syntiinlankeemuksen. Siitä asti kaikkia käärmeitä on vihattu.

Lintuja vainotaan

Suomessa joillakin alueilla  on valtava kotkaviha. Olen lukenut juttuja, joissa kotkat   kidutetaan kuoliaiksi ja sitten kuolleena vielä naulataan siivistä kiinni puuhun. Tällainen viha on käsittämätöntä raakuutta ja se tulee perintönä sukupolvelta toisella.

Kanahaukkaa vihataan ja siinä samalla muitakin haukkoja. Ne on joskus muinoin vieneet kanat tarhasta ja pihasta, joten niitä täytyy edelleen vihata.

Valkoposkihanhi on rauhoitettu, mutta moni haluisi sitä vainota. Niitä on liikaa ja niiden jätökset pilaavat rannat ja nurmikot. Muuttomatkoilla ne tuhoavat peltojen viljelyksiä.  Nykyään niitä saa erityisluvilla ampua, mutta niiden hyvää lihaa ei saa syödä, koska laki kieltää sen. Ammutut linnut pitää laskea, merkitä tarkasti ja polttaa tai muuten hävittää. Hölmöläisen touhua.

Lapsena tuhosin valtavan määrän räkättirastaiden pesiä, koska mummoni vihasi rastaita. Räkätit kuulemma söivät kaikki marjat pensaita, siksi niiden pesät, poikaset ja munat piti tuhota. Nykyään häpeän tätä touhuani.

Vaarini vihasi harakoita, variksia, närhiä, jotka se ampui heti kun näki. Hän vihasi jopa varpusia, jotka  hän taitavasti ampui haulikolla lintujen ruokintapaikalta ja onnistui säästämään tiaiset ja keltasirkut. En vieläkään tiedä, mistä tämä varislintujen viha johtui. Nehän ovat kauniita ja varsin älykkäitä lintuja.

Kaikkia lokkeja vihataan. Ne on "paskalintuja". Nykyään vihataan myös merimetsoja, jotka syövät kaikki kalat ja tuhoavat ulostuksellaan saariston saaria. Vaikka laji on tulokas, niin se on levinnyt tänne ihan itse, ei ihmisen levittämänä.

Ötököitä inhotaan ja pelätään

Hämähäkkejä vihataan ja pelätään, koska ne näyttävät iljettäviltä. Yksikään hämähäkki  Suomessa ei ole ihmiselle vaarallinen. Hämähäkin tappaminen tuo epäonnea, joten sitä ei voi vai polkaista kuoliaaksi keittiön lattialle vaan se pitää pyydystää ja kiikuttaa ulos.

Kaikkia ötököitä vihataan, koska todennäköisesti ne pistävät tai purevat ja se tuntuu ikävältä. Siis kaikki ne pitää hävittää pihalta, vaikka ne ovat tärkeä osa ravintoketjua. Perhosia sen sijaan rakastetaan.

Nykyään yksi vihatuimpia on punkki. Se levittää lähes tappavia tauteja ihmiseen, joten ne pitää hävittää luonnosta. On viitteitä siitä, että jos nurmikolla on paljon muurahaisia, niin punkkeja on vähemmän. Hmm.. kumpi sitten pitäisi tappaa? Muurahainen puree ja punkki levittää tauteja. Myrkytetään  varmuuden vuoksi molemmat. 

Omassa pihassani on muurahaiskeko. Elämme sulassa sovussa pihapiirissä ja ajoittain käyn ihmettelemässä niiden ahkeruutta. 

Vapaana liikkuvia kissoja ja koiria paheksutaan

Irrallaan olevia kissoja vihataan, koska se ei kuulu Suomen luontoon ja syövät kaikki pikkulinnut. Erityisesti vihataan mustia kissoja koska ne tuovat epäonnea. 

Meillä oli 18 vuotta kaksi kissaa. Ne saivat vapaasti vaania luonnossa. Joskus tuotiin näytille pikkulintu tai orava. Pääasiassa tuotiin hiiriä, myyriä ja joskus jopa rotta. Nyt kun niitä ei ole niin terassilla taapertaa hiiriä. Kohta on ensimmäinen rotta lintulaudalla ja siitä vasta äläkkä syntyy.

Suunnistan paljon pimeässä syksyisessä metsässä. SIELLÄ EI OLE MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ! Pedot ovat kaukana kun hikinen suunnistaja puuskuttaa eteenpäin. Joskus on teeri pölähtänyt lentoon metrin päästä ja olen säikähtänyt. 

En yleensä osaa pelätä mitään eläintä Suomen luonnossa. Huonosti kasvatettu iso koira voi olla pelottava. Metsäreissuillani  olen pari kertaa  törmännyt irrallaan olevaan koiraan. Minä säikähdin ja myös koira säikähti. Hampaitaan irvistävä muriseva seefferi on pelottava, kun se hitaasti  lähestyy. Onneksi huutoni ja käteen saatu oksanpätkä laukaisi tilanneen ja koira häipyi. Omistajaa ei näkynyt missään.

Kerran olen kotitilallani juossut täysillä karkuun uroskalkkunaa, joka on hyökännyt pää punaisena kimppuuni. Myös hiihtoreissulla  keväthangilla olen törmännyt ukkometsoon ja se  oli aika pelottava kokemus. hiihtolenkki jäi tekemättä.

Mikä on vaarallisin eläin?

Harva eläin on ihmiselle hengenvaarallinen. 

Susi ei ole tappanut ketään ainakaan 100 vuoteen. 

Sen sijaa karhu on hyökännyt ihmisen kimppuun. Kun lenkkeilijä on juossut pennun ja emon väliin, niin nallesta  on tullut poikastaan puolustava tappaja. 

Hirviä ei vihata, mutta niitä pelätään ja syystä. Ne tappavatkin eniten ihmisiä, kun juoksevat autojen eteen. 

Ötökän pistosta tai kyyn puremasta voi tulla allerginen reaktio, joka voi olla hengenvaarallinen.

Ihminen on hidas ja kömpelö

Ihminen voitaisiin luokitella Suomessa viidenneksi suurpedoksi. Tosin ihminen tappaa myös huvikseen, jota pedot eivät juurikaan tee.   

Ihminen on myös niin hidas juoksemaan, että ei saa mitään isoa eläintä tai lintua kiinni. Lähes kaikki pienemmät nisäkkäät ja kalat ovat niin vikkeliä, että ihminen on tosi kömpelö niihin verrattuna.

Luolamies aikoihin ihmisen pitänyt tyytyä matoihin, toukkiin ja ehkä sammakkoon, jos halusi syödä lihaa. Ansakuopat ja kiven käyttö aseena mahdollistivat monipuolisuutta ruokavalioon. Tietysti ihminen varasti munat tai poikaset pesistä.

Ihminen on peto vain mieleltään, mutta ei fyysisiltä ominaisuuksiltaan.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

Ihminen suuressa viisaudessaan päättää, mitä eläimiä vihataan, vainotaan tai rakastetaan. Syömme eläimiä ja pidämme niitä perheen jäseninä ja hoidamme niitä yleensä hyvin. Miksi vihaamme ja vainoamme monia vapaana olevia eläimiä?

Olemme keksineet aseita ja ansoja, jolla voimme tappaa kaikki eläimet. Lisäksi olemme niin neroja, että olemme keksineet mm. tekoälyn, mutta mistä löytyisi viisautta kohdata eläimet tasavertaisena.

Kun katsoin luonto-ohjelmaa arktisen susilauman elämästä, niin ei voi muuta hämmästellä, miten viisaasti lauma toimii. Koko lauman toiminta tähtää siihen, että kaikki saavat ravintoa. Pitkällä saalistusmatkalla kaadetaan puhveli ja kaikki kantavat ravintoa poikasille. Ketään ei jätetä heitteille. Eläinten viisaus on hämmästyttävää, josta meillä "älykkäillä" ihmisillä olisi paljon opittavaa

Alussa mainitsemassani uutisissa kerrottiin, että oli ammuttu " huvikseen" kymmen joutsenta pelolle. Lisäksi oli tapettu useita petoja ilman lupaa. Annettiin myös ymmärtää, että se oli koko kylän tiedossa ja vähän niin kuin "kylän tapa". Toivottavasti tämä ei ole totta, mutta jos on niin....

Raaseporissa on hävinnyt kokonainen susilauma kuin tuhka tuuleen. Uineet varmaan Viroon. Lahtaajia tuskin koskaan saadaan selville. Salametsästys on joidenkin huvia.

Eiköhän meidän kaikkien kannattasi hiukan tarkistaa asenteitamme muita elämiä kohtaan. Siirrämme "räkättivihaa" sukupolvelta toiselle, vaikka siihen ei usein enää  ole mitään perustetta. Monet pelot liittyvä turhiin mielikuviin, uskomuksiin ja asenteisiin. Älykkään ihmisen  pitäisi pystyä muuttamaan  vuosisatoja vanhoja uskomuksiaan eikä vain vahvistaa väärää tunnetaan petoihin, lintuihin, jyrsijöihin tai ötököihin.

Toisaalta pelko on tärkeä tunne, jota ihminen on selvinnyt lajina täällä vaarallisella maapallolla. Pelkoa voi harvoin  selittää järjellä. Jos pelkää pimeää, niin ei auta vaikka kuinka yrittää selittää, että ei siellä ole mitään pelättävää.

Ihminen on yksi eläin ja sen pitäisi tulla toimeen muiden eläinten kanssa, eikä yrittää kaikessa olla niiden yläpuolella.

Arto Jokela

"kaikkien eläinten ystävä"