"Kuitilla vai ilman"

Yrittäjyyteni alkoi pienellä paikkakunnalla. Iäkäs isäntä saattoi ennen maksua tokaista: ”En sitten tarvitse kuittia.” Näin ”tingittiin” alennusta palvelusta. Tällainen on ollut ”maantapa”, jolla tuetaan harmaata taloutta. Annoin hieman alennusta, mutta kirjoitin aina kuitin. ”Pahalle kun antaa pikkusormen, niin...”

Nykyään laki määrää, että myyjän pitää aina tarjota kuittia. Kaupan kassalla tai baaritiskillä tiedustellaan kuitin tarpeellisuutta joka kerta. Luulisi myyjää tympivän. Kun myyjä kuitenkin tarjoaa kuittia, se on osoitus rehellisestä kaupanteosta ja pyrkimyksestä estää harmaata taloutta.

Nykyään suurin osa maksuista suoritetaan pankkikortilla tai kännykällä. Tällöin verot, eläkemaksut ja muut yrittäjyyteen liittyvät velvoitteet tulee hoidettua todennäköisemmin kuin suoraan käteen saadusta setelistä, josta kuitti jää antamatta.

Ei käy kuin käteinen?

Käteistä käytetään nykyään vähän, mutta se on toistaiseksi vielä laillinen maksutapa Suomessa. Silti välillä törmää tilanteeseen, jossa vain käteinen käy. Silloin maksajalla pitäisi ”kellojen soida”. Edullisia ja käteviä digitaalisia maksutapoja on nykyään paljon; jos yrittäjä ei ole niitä hankkinut, mieleen nousee kysymys: menevätkö kaikki maksut oikeasti kirjanpitoon?

Haluanko tukea harmaata taloutta vain siksi, että se on halvempaa, ja vaikuttaa samalla epäreilusti rehellisten yrittäjien toimintaedellytyksiin?

Tietyillä aloilla tehdään pimeää työtä enemmän kuin toisilla. Jos joku tekee esimerkiksi viraabelitöitä oman toimensa ohella, houkutus ottaa maksu vain käteisenä on suuri, ja ilmoitus verottajalle saattaa ”unohtua”.

 Siskonmieheni on sähkömies. On ymmärrettävää, jos hän kyläilyn yhteydessä kytkee kattolampun ja minä annan vastapalveluksena ohjeita kipeän selän hoitoon. Kaikki tätä laajempi toiminta on laitonta ja vie työtä rehelliseltä yrittäjältä.

Lomamatkoilla etelässä pienissä ravintoloissa yllättävän usein korttilaite ”ei toiminutkaan” ja maksu piti hoitaa käteisellä.

 Myös Suomessa eräällä autonpesufirmalla korttilaite oli epäkunnossa, ja yrittäjä käski hakea rahaa läheiseltä automaatilta. Kuitin sain vasta pyydettäessä. Tämä toistui kolme kertaa peräkkäin. 35-vuotisen yrittäjäurani aikana en muista, milloin yritykseni maksupääte ei olisi toiminut. Jatkossa valitsen toisen pesulan.

 On ikävää, jos Suomeenkin kotiutuu kulttuuri, jossa laitteet ovat jatkuvasti ”epäkunnossa”.

Käteinen ei käy!

Ärsyttävää on myös se, ettei käteinen raha käy lainkaan. Tätä suosivat erityisesti isot yritykset, koska rahan käsittely on niille hankalaa ja lisää kustannuksia. Onneksi päivittäistavarakaupoissa käteinen kelpaa vielä, toisin kuin esimerkiksi monikansallisissa lääkäritaloissa.

Mainostetaan isoon ääneen, kuinka asiakas on tärkeä yksilö. Sitten kun lyön tiskiin virallista valuuttaa maksaakseni lääkärikäynnin, se ei onnistukaan. Raha ei kelpaa, mutta maksu kyllä halutaan. Onko tämä hyvää asiakaspalvelua?

 Eräänkin terveysalan pörssiyhtiön mainoslause on rehellinen, ”tärkein ensin” - sitten se tärkein ei kelpaakaan.

Luin lehdestä, että EU:ssa on vireillä laki, joka velvoittaisi ottamaan käteistä vastaan. Suomi kannattaa periaatetta, mutta ei nykymuotoista tiukinta versiota. Käteispakko lisäisi yhdenvertaisuutta ja huoltovarmuutta. Jos laki menee läpi, uskon, että maksuihin lisätään erillinen käteismaksulisä kattamaan rahan käsittelystä koituvat kulut.

Suurin ei ole aina paras, eikä halvalla saa hyvää!

Omassa pienessä palveluyrityksessäni käyvät kaikki maksutavat. Päivittäin joku iäkäs ihminen haluaa maksaa käteisellä; kuitin saa aina, ja minä kiikutan setelit pankkiin – maksaen siitäkin lystistä.

Kuluttajan kannattaa olla valistunut ja vertailla hintoja. Suurin yritys ei ole aina paras, mutta usein se on kallein, varsinkin kun hintaan lisätään toimistomaksuja ja muita kuluja. 

Suomessa on onneksi vielä valinnanvapaus. Aina kun maksat palvelusta tai tavarasta, voit valita, kenelle rahasi annat.

Toisaalta, jos palvelu on ”liian” halpaa, kannattaa miettiä miksi. Taitava osaaja ei myy työtään alihintaan. Vanha sanonta pätee yhä: halvalla ei saa hyvää.

"Liike"