Milloin selkä/lonkka kannattaa kuvata
Selän kuvaaminen on usein turhaa, jopa haitallista
Luupiikkejä, madaltumaa,
kulumaa jne.
kulumaa jne.
Kun 80-luvulla aloitin työni fysioterapeuttina, oli tyypillistä, että potilas kantoi vastaanotolle valtavan ruskean kirjekuoren, joka oli täynnä röntgenkuvia. Kun kysyin potilaalta, missä kipu tuntuu, hän löi kuoren käteeni ja sanoi: "Katso noista."
Myöhemmin tulivat tietokonetomografia ja magneettikuvaus. Kirjekuoren paino ainakin tuplaantui – tai se oli muuttunut CD-levyksi – kun selästä oli otettu "selfieitä" joka kantilta. Kuvista löytyi usein paljon ikääntymisen tuomia muutoksia, jotka olivat potilaan – ja usein myös lääkärin – mielestä syynä vaivaan.
Ryppy otsalla vs. ikääntymisen muutos selässä
Kun ihmiselle tulee ikääntyessä ryppyjä otsaan, ne eivät suoranaisesti aiheuta päänsärkyä. Jos ihminen kuitenkin huolestuu ikääntymisestään tai ulkonäöstään, huolesta voi toisinaan seurata päänsärkyä. Sama pätee selästä löytyviin ikääntymisen muutoksiin.
Tyypillisiä selän ja niskan normaaliin ikääntymiseen kuuluvia "ryppyjä" ovat esimerkiksi luupiikit eli spondyloosi, pikkunivelten kuluma (fasettiartroosi), välilevyn madaltumat ja pienet välilevyn pullistumat.
Vastaanotolle voi tulla 25-vuotias henkilö, jolla on kovia selkäkipuja. Kun hänestä otetaan magneettikuva, sieltä ei löydy mitään poikkeavaa, mikä selittäisi kivun. Toisaalta 50-vuotiaalla voi olla täysin samanlaiset oireet, ja häneltä löytyy kuvista runsaasti edellä mainittuja muutoksia. Tämä osoittaa, etteivät nämä löydökset ole kivun varsinainen syy. Muutokset ovat pikemminkin seurausta siitä, että selässä on ollut pidempään aineenvaihdunnan häiriötä, lihaskunnon tai liikehallinnan puutetta, väärin annosteltua liikuntaa tai vaikkapa nuoruuden liian rankkaa kilpaurheilua, joka on "ikäännyttänyt" rakenteita ennenaikaisesti.
Muutosten määrä lisääntyneekin tasaisesti iän myötä, ja suurin osa niistä on täysin syyttömiä itse vaivaan. Jos kuvien löydöksiä vain kauhistellaan ja potilaalle annetaan ymmärtää, että selkä on "loppuun kulunut", vaiva ei useinkaan lähde paranemaan hoidoista huolimatta.
Kadulla kävelee paljon ihmisiä, joiden kuvista löytyisi merkittäviäkin muutoksia ilman, että heillä on minkäänlaisia vaivoja. Iäkkään satavuotiaan selkä voi kuvien perusteella näyttää aivan loppuun kuluneelta, vaikka hän eläisi täysin ilman selkäkipuja.
"Huono lääkäri, kun ei lähettänyt kuvaan"
Edelleen moni potilas harmittelee, että olipa huono lääkäri, kun ei edes määrännyt kuvaukseen. Kokenut lääkäri kuitenkin tietää, milloin kuvaukselle on todellinen tarve. Kokemattomampi saattaa lähettää potilaan kuvaan varmuuden vuoksi. Taustalla on myös pelko virheestä: jos kuvista löytyisikin jotain vakavaa ja potilasta ei olisi kuvattu, lääkärin katsottaisiin tehneen virheen.
Lääkäreillä on kovat paineet lähettää potilas kuvauksiin, varsinkin jos potilas itse vaatii sitä. Usein potilaalla on käsitys, että ensin täytyy ottaa kuva, jotta tiedetään vaivan syy, ja vasta sitten voidaan hoitaa. Todellisuudessa asia menee usein toisinpäin: ensin vaivaa hoidetaan muutama kerta lääkityksellä ja fysioterapialla ja seurataan, tapahtuuko positiivista kehitystä. Jos hoito ei auta, varmistetaan kuvantamalla, ettei taustalla ole mitään vakavampaa ongelmaa.
Fysioterapeuttina yritän usein selittää, että kuvaus ei ole välttämätön, jos oirekuvassa ei ole mitään poikkeavaa, eikä kuvaus muuttaisi hoidon kulkua mitenkään. Potilaan on kuitenkin toisinaan vaikea ymmärtää tätä.
Julkisella sektorilla selän kuvantamista on pyritty selkeästi vähentämään, koska suurin osa kuvauksista on turhia. Kun pitää säästää, veroeurot voi käyttää johonkin tärkeämpään. Yksityisellä sektorilla jokainen kuvaus ja tutkimus taas kasvattaa yksityisen terveysjätin tilipussia, ja maksajana toimii usein työnantaja tai vakuutusyhtiö. Maksaja voi olla myös henkilö itse, jos hän on pettynyt kunnanlääkärin ratkaisuun olla määräämättä kuvauksiin.
Lonkan kuvaus
| Nivelrusto on hävinnyt lähes täysin |
Nivelruston ohentuma eli nivelrikko löytyy ihan tavallisesta röntgenkuvasta. Tosin taitava terapeutti tunnistaa oireet hyvin ilman kuvaakin. Tieto kulumasta on tärkeä, koska pitkälle edenneen kuluman (Gradus 2-4) ainoa pysyvä hoito on tekonivelleikkaus – muilla hoidoilla ja lääkityksellä voidaan vain lievittää kipua, mutta uusi nivel poistaa sen.
Toinen hankala vaiva on lonkkamaljaa kiertävän rustorenkaan vaurio (labrum-vaurio). Sen löytämiseen tarvitaan magneettikuvaus. Vaiva paranee usein ilman leikkausta, mutta kestää jopa puoli vuotta ennen kuin se "asettuu".
Lisäksi lonkassa on paljon jänteiden, hermojen, limapussien ja kalvojen vaivoja, joita kuvat harvemmin paljastavat. Nämä lonkkavaivoihin erikoistunut fysioterapeutti löytää helposti. Hoito ja oikein annosteltu liikunta auttavat lähes aina – pelkästään oiretta hoitavia pillereitä tai pistoksia ei välttämättä tarvita.
Milloin selkä sitten kuvataan?
Epäily vakavasta sairaudesta: Jos oirekuvassa on jotain poikkeavaa, herää epäily vakavammasta syystä. Esimerkiksi yli 50-vuotiaalla miehellä äkillinen selkäkipu voi johtua eturauhassyövästä tai naisella gynekologisista ongelmista.
Leikkaushoidon suunnittelu: Jos oirekuva viittaa siihen, että potilas saattaa tarvita leikkausta, selkä kuvataan aina. Esimerkiksi välilevyn pullistuma 40-vuotiaalla voi aiheuttaa sietämättömän kivun koko jalkaan, ja tilanne vaatii leikkausarviota.
Pitkittynyt vaiva: Jos vaiva on jatkunut epätavallisen pitkään eikä tilanne ole muuttunut tai se on jopa pahentunut hoidoista ja lääkityksestä huolimatta.
Potilaan henkinen huojennus: Joskus kuvataan siksi, että potilas välttämättä haluaa sitä, vaikka lääkärin mielestä lääketieteellistä syytä ei olisi. Kun potilas saa kuvasta varmuuden siitä, ettei kyseessä ole mitään vakavaa, paraneminen pääsee usein vauhtiin psyykkisen helpotuksen ansiosta. Toisaalta jos kuvasta löytyy jokin pieni ikääntymisen merkki eikä potilaalle selvitetä kunnolla, ettei se ole syy kipuun, löydös voi jopa hidastaa paranemista.
Epäily vakavasta sairaudesta: Jos oirekuvassa on jotain poikkeavaa, herää epäily vakavammasta syystä. Esimerkiksi yli 50-vuotiaalla miehellä äkillinen selkäkipu voi johtua eturauhassyövästä tai naisella gynekologisista ongelmista.
Leikkaushoidon suunnittelu: Jos oirekuva viittaa siihen, että potilas saattaa tarvita leikkausta, selkä kuvataan aina. Esimerkiksi välilevyn pullistuma 40-vuotiaalla voi aiheuttaa sietämättömän kivun koko jalkaan, ja tilanne vaatii leikkausarviota.
Pitkittynyt vaiva: Jos vaiva on jatkunut epätavallisen pitkään eikä tilanne ole muuttunut tai se on jopa pahentunut hoidoista ja lääkityksestä huolimatta.
Potilaan henkinen huojennus: Joskus kuvataan siksi, että potilas välttämättä haluaa sitä, vaikka lääkärin mielestä lääketieteellistä syytä ei olisi. Kun potilas saa kuvasta varmuuden siitä, ettei kyseessä ole mitään vakavaa, paraneminen pääsee usein vauhtiin psyykkisen helpotuksen ansiosta. Toisaalta jos kuvasta löytyy jokin pieni ikääntymisen merkki eikä potilaalle selvitetä kunnolla, ettei se ole syy kipuun, löydös voi jopa hidastaa paranemista.
Edelleenkin lähes päivittäin vastaanotollesi tulee potilaita, jotka ensimmäisenä kaivavat OmaKannasta esiin radiologin lausunnon selän löydöksistä. Katson lausuntoa ja kysyn: "Onko kukaan selvittänyt, mitä nämä muutokset tarkoittavat selkäkipusi kannalta?"
"Lääkäri kertoi, että sieltä löytyy kulumaa", kuuluu tyypillinen vastaus.
Käytän usein paljon arvokasta tutkimusaikaa siihen, että "suomennan" lausunnon potilaalle. Paranemisen kannalta on nimittäin yllättävän tärkeää, että potilas ymmärtää, mistä vaivassa on todella kyse: mikä löydöksistä on oleellista ja mikä vain pelkkää sivulöydöstä.
Mutta miksi ikääntymisen muutokset eivät ole pääsyynä vaivaan, ja mikä se syy lopulta sitten on? Se onkin jo kokonaan toisen jutun aihe.
Loppujen lopuksi: yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi blogista