Kipulääke hoitaa oiretta ei syytä!

​

Viisi tarinaa kipulääkkeiden käytöstä

Harri-höntsääjä (45 v)

Harri harrastaa lentopalloa. Hän on pelannut lajia koko ikänsä – nuorena jopa
kilpatasolla 2. sarjassa. Nykyään hän käy vain höntsäämässä kerran viikossa. Tarkoitus on tietysti kuntoilla, hoitaa terveyttä ja samalla heittää herjaa vanhojen pelikavereiden kanssa.

Ongelmana ovat polvet ja iskukäden olkapää, joissa on ikääntymisen tuomia muutoksia, ja ne aiheuttavat kipua. Normaalissa arjessa ja työssä Harri pärjää hyvin, mutta liikunnassa tulee vaivoja. Hyppiminen torjuntaan ja iskeminen sattuvat, mikä vie osan liikkumisen ilosta.

Harri ”tankkaa” itsensä kipulääkkeillä ennen treenejä, ja näin kuntoilu sujuu mukavasti lähes kivutta. Seuraavana päivänä käveleminen on kuitenkin vaikeaa, sillä polvet ovat niin kipeät, että jokainen askel sattuu ja olkapään jänteissä on lievää yösärkyä. Lääkitystä pitää jatkaa vielä pari päivää.

Saku-suunnistaja (25 v)

Saku on jo pidempään kärsinyt lievästä kivusta kantapäässä. Aamulla ylös noustessa jalan päälle on vaikea astua, mutta kipu helpottaa, kun hiukan kävelee. Juoksu metsässä sujuu, mutta kantapäässä tuntuu jatkuvasti lievää kipua. Aina liikunnan jälkeen vaiva pahenee.

Tekoäly kertoi Sakulle, että kyseessä on kantakalvon tulehdus (plantaarifaskiitti). Vaiva alkoi metsässä tulleen nilkan nyrjähdyksen jälkeen. Nilkka parani muutamassa viikossa, mutta sen tilalle tuli tämä viheliäinen kantapään kipu.

Kaikenlaisia hoitoja on yritetty, ja Saku on konsultoinut lääkäreitä sekä asiaan perehtyneitä fysioterapeutteja. Vaiva on kestänyt jo yli puoli vuotta, eikä mikään jumppa, lääkitys tai fysioterapia tunnu auttavan.

Tulossa on vuoden tärkein kisa, ja olo on epävarma. Kestääkö kantapää 15 kilometrin suunnistuksen metsässä? Saku saa sairaanhoitajakaveriltaan tuhdin lääkityksen kisaa varten: illalla kolme pilleriä ja aamulla ennen kisaa toiset kolme pilleriä. Verryttelyssä jalka tuntuu täysin kivuttomalta, ja Saku ryntää innoissaan metsään.

Ensimmäiset viisi rastia löytyvät hyvin; juoksu on vauhdikasta ja kivutonta. Sitten tulee ensimmäinen varoitusmerkki, kun kantapää vihlaisee jyrkässä ylämäessä. Kipu voimistuu asteittain, ja lopulta se on niin kovaa, että suunnistus on keskeytettävä. Näin kovaa kipua Sakulla ei ole koskaan aiemmin ollut suunnistuksen aikana – mutta eipä hän ole koskaan ennen käyttänyt lääkitystäkään ennen suoritusta.

Simo-selkäkipuinen (55 v)

Simon ongelmana on selkä, joka on jatkuvasti hiukan kipeä ja jäykkä. Varsinkin aamuisin sängystä nouseminen on vaikeaa jähmeyden ja kivun vuoksi. Yllättäen selkään voi tulla myös niin sanottu noidannuoli, joka estää liikkumisen muutamaksi päiväksi, mutta menee sitten ohi – tullakseen taas joskus uudestaan. Tämä kierre on jatkunut jo vuosia.

Simo on hiukan ylipainoinen ja liikkuu vähän. Työ on pääasiassa istumista. Istuessa selkää pakottaa ikävästi, ja työhön keskittyminen on vaikeaa.

Simo pitää vaivan hallinnassa kipulääkkeillä, joita hän syö jatkuvasti. Lääkkeen avulla hän selviää työelämässä, saa yöt nukuttua ja pääsee aamulla paremmin ylös sängystä. Simo on laiska harrastamaan liikuntaa ja mielellään vain istuu ja pelaa tietokoneella.

Vuokko-varovainen (45 v)

Vuokko pelkää kipua. Hän pyrkii kaikin tavoin estämään sen, ettei mihinkään sattuisi. Varmuuden vuoksi hän ottaa kipulääkettä joka päivä.

Hän opetti itsensä lääkkeiden syöntiin jo nuoruudessaan: liikuntaharrastusten jälkeen otettiin aina pilleri, jotta lihakset eivät tuntuisi kipeiltä. Nykyään työssä niska kipeytyy helposti ja siitä seuraa päänsärkyä, joten siihenkin otetaan lääkettä – varmuuden vuoksi. Myös liikunnasta tulleet lievät, ikääntymiseen liittyvät vaivat kipuilevat edelleen, joten niitäkin lääkitään säännöllisesti.

Nykyään myös vatsa kipuilee ajoittain, sillä se on ärtynyt vuosien kipulääkkeiden käytöstä. Polven ja niskan särkyyn Vuokko käyttääkin nykyään ajoittain kipugeeliä, joka ei ärsytä vatsaa. Hän on harkinnut myös kipulaastaria, joka annostelisi lääkettä elimistöön jatkuvasti – varmuuden vuoksi.

Lasse-lonkkakuluma (68 v)

Lassella on todettu kuluma oikeassa lonkassa. Nivelrusto on lähes kokonaan kulunut pois (Gradus 3/4). Lonkan kierrot ovat minimaaliset, eikä Lasse saa istuessa nilkkaa toisen polven päälle, joten sukan ja kengän laittaminen jalkaan on vaikeaa. Polven vetäminen käsillä rintaan ei onnistu ja aiheuttaa kipua lonkan etuosaan.

Kävely on vaikeutunut, koska jokainen askel sattuu. Lasse ontuu jalkaansa ja kävelee hieman kumarassa, koska lonkan ojennus on vajaa ja kivulias. Hän on jo pitkään syönyt  kipulääkkeitä pystyäkseen kävelemään. Uusin ongelma on lonkan yösärky. "Tavallinen" kipulääke ei enää auta, vaan lääkäri on määrännyt tuhdimpia lääkkeitä. Kipulääkkeitä on syöty jo yli vuoden verran - päivittäin.

Tässä oli viisi lyhyttä tarinaa siitä, miten kipulääkkeitä käytetään tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivojen hoidossa. Miksi kipulääke ei kuitenkaan poista vaivaa kokonaan? Tätä kysymystä pohdin seuraavaksi.

Kipulääke hoitaa usein oiretta, ei syytä

Koska kiputuntemus syntyy ihmisen aivoissa, kipulääke estää tai vaimentaa tämän signaalin kulkua. Itse vaiva tai kudosvaurio on siis edelleen tallella ja yhtä pahana, mutta kehoa suojaava hälytysjärjestelmä – eli kipu – on kytketty pois päältä tai se on vaimentunut.

• Hammassärky: Kun ihmiselle tulee hammassärky, otetaan yleensä kipulääke ja vaiva helpottaa muutamaksi tunniksi. Kaikki kuitenkin tietävät, että vaiva vaatii käynnin hammaslääkärillä, joka selvittää säryn syyn. Kun syy poistetaan (esim. paikkaamalla reikä), kipulääkettä ei enää tarvita.

• Päänsärky: Kun ihmiselle tulee päänsärky, hän ottaa kipulääkkeen, vaiva helpottaa ja ongelma on ratkaistu siltä erää. Jos vaivan taustalla ovat kuitenkin esimerkiksi jännittyneet hartiat, päänsärky palaa niin kauan, kunnes itse syy hoidetaan.

• Krapula: Jos päänsäryn syynä on alkoholi, jota tuli nautittua kavereiden kanssa hieman liikaa, särkylääke toimii hyvin. Fyysisistä oireista ainakin päänsärky ja pahanolontunne helpottavat – joskin henkiseen morkkikseen vaikutus on vähäisempää. Monien suosima krapularyyppy on tähän selvästi huonompi ja vaarallisempi vaihtoehto.

TULE-vaivojen hoito kipulääkkeellä

Kun selkä, niska, olkapää tai polvi kipeytyy, särkylääkkeellä voidaan saada helpotusta kipuun, mutta harvoin se parantaa itse vaivaa.

Harri-Höntsääjä pystyy kipulääkkeellä pelaamaan. Kun suojaava kipu on poissa, kudokset ärsyyntyvät ja vaiva pysyy – tai jopa pahenee. Esim. polvituki tai teippaus polveen on parempi vaihtoehto joka lisää tukea ja vähentää kipua. Jos vielä ymmärtää, että jo tilanteeseen ei kannata mennä nuoruuden innolla voi pelaaminen onnistua lähes kivutta. Myös sosiaalinen hyvinvointi pysyy parempana, kun voi edelleen harrastaa itselle rakasta lajia. Mielestäni kipulääke pitäisi ottaa vasta treenin jälkeen ja liikkua kivun sallimissa rajoissa.

Saku-suunnistaja puolestaan ottaa tietoisen, suuren riskin. Pitkittynyt kantakalvon ärsytys (plantaarifaskiitti) on muuttanut kalvorakenteen herkäksi ja hauraaksi. Kun jalka puudutetaan täysin tunnottomaksi tuhdilla lääkityksellä, Saku vie sen rajuun maastojuoksuun ilman mitään kivun suojausta. Kesken kisan iskevä vihlaisu kertoo siitä, että kudoksen mekaaninen kestokyky ylittyi ja riski vakavammasta vammasta oli suuri. Kun Saku ymmärsi keskeyttää kisan, pahemmalta vauriolta kuitenkin ehkä säästyttiin.

Molemmat miehet käyttävät lääkettä kuin luottokorttia: sillä ostetaan kivuton suoritushetki, mutta lasku maksetaan korkojen kera seuraavina päivinä kudosvaurion pahenemisena.

Ongelma on liikunnan annostelussa. Kilpailuvietti voi olla niin voimakas, että jopa höntsäpeleissä halutaan voittaa hinnalla millä hyvänsä, jolloin terveys jää kakkoseksi. Jos jääräpäisesti haluaa aina voittaa keinolla millä hyvänsä, seuraukset joutuu myös kantamaan itse.

Simo ja Vuokko: Passiivisuuden loukku ja hermoston herkistyminen

Simon ja Vuokon kohdalla lääkkeiden käytöstä on tullut jatkuvaa, jolloin ongelmat siirtyvät itse TULE-vaivasta yleiseen terveyteen ja hermoston toimintaan.

Simo käyttää lääkettä mahdollistaakseen passiivisen arjen ja istumatyön. Lääke ei kuitenkaan korjaa selän puutteita lihaskunnossa tai poista istumisen aiheuttamaa staattista painetta. Selässä on ns. kontrollihäiriö joka hoito on liikunta -  oikein annosteltuna. Liikkumattomuus taas heikentää selän tukirakenteita entisestään mikä ruokkii noidankehää.

Vuokko taas syö lääkkeitä pelon vuoksi ja "varmuuden vuoksi". Kun elimistöön syötetään jatkuvasti kipulääkkeitä jo nuoresta pitäen, kehon oma, luonnollinen kivunlievitysjärjestelmä laiskistuu. Hermosto alkaa herkistyä, jolloin Vuokon aivot tulkitsevat aivan tavallisen lihasväsymyksen tai ikääntymisen tuoman pienen tuntemuksen vaaralliseksi kivuksi. Lisäksi pitkäaikainen käyttö on jo vaurioittanut vatsan limakalvoa, mikä aiheuttaa uusia kipuja. Vuokosta voi tulla kipupolin kana-asiakas, jonka vaivoihin ei löydy mitään syytä, mutta niitä on ympäri kehoa.

Lasselle uusi nivel!

Lassen kohdalla pitkälle edenneessä nivelrikossa ainoa toimiva ja pysyvä hoito on tekonivelleikkaus. Se poistaa kivun, jolloin kipulääkkeitä ei enää tarvita.

Leikkausta on turha pitkittää, sillä mitään ihmeparanemista ei tapahdu. Viivyttelyssä piilee omat riskinsä:

• Muiden nivelten ylikuormitus: Aivot ohjaavat kuormitusta pois kipeältä lonkalta, mikä lisää kulumariskiä toisessa lonkassa ja polvissa.

• Yleiskunnon lasku: Kun Lasse ei pysty liikkumaan, yleiskunto laskee ja vastustuskyky heikkenee.

• Lääkehaitat: Pitkäaikainen kipulääkkeiden käyttö ärsyttää vatsaa ja kuormittaa turhaan munuaisia sekä maksaa.

Tekonivelleikkausta ei kannata pelätä tai siirtää liian pitkälle. Nykyään tekonivelet kestävät jopa 30 vuotta, eivätkä ne juurikaan rajoita normaalia liikuntaa. Yleisin kommentti leikkauksessa olleilta potilailta onkin: "Miksen mennyt jo aikaisemmin?" Turha siis kärsiä vuositolkulla, kun vaivaan on olemassa toimiva ratkaisu.

Miten kipulääkettä tulisi käyttää oikein?

Kipulääke on tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa kuin auton kojelaudan varoitusvalon päälle liimattu tarra: se pimentää punaisen valon, mutta moottorivika säilyy ennallaan. Jotta lääkkeistä saadaan hyöty ilman haittoja, kannattaa muistaa nämä periaatteet:

1. Käytä lääkettä liikkumisen mahdollistamiseen, älä ylikuormitukseen: Kipulääkkeen oikea rooli on katkaista kova kipuhuippu, jotta pystyt liikkumaan normaalisti tai saamaan unen päästä kiinni. Älä koskaan ota lääkettä siksi, että saisit puudutettua itsesi kestämään rajua urheilusuoritusta tai ylikuormitusta.

2. Kuuntele kehon merkkejä suorituksen aikana: Liiku aina kivun sallimissa rajoissa. Jos jokin liike sattuu ilman lääkettä, se on merkki siitä, että kudos ei ole vielä valmis kyseiseen kuormitukseen. Toisaalta jos kipu on lievää ja se alkaa vähentyä liikunnan aikana, aivot poistavat kipusignaalia todetessaan liikkeen vaarattomaksi (aivot voivat ensin ylireagoida suojatessaan kehoa).

3. Ota lääke mieluummin suorituksen jälkeen: Jos harrastuksen (kuten Harrin lentopallon) sosiaalinen arvo on niin suuri, ettei siitä halua luopua, ota kipulääke vasta treenin jälkeen. Näin suojaava kipu ohjaa tekemistä pelin aikana, ja lääke rauhoittaa vasta jälkireaktiota.

4. Etsi vaivan juurisyy: Muista, että särkylääke hoitaa vain oiretta. Jos vaiva kestää viikkoja tai toistuu jatkuvasti (kuten Simolla ja Sakulla), hakeudu fysioterapeutin juttusille selvittämään, mikä mättää kehon kuormituksessa, lihastasapainossa tai liikeradoissa. Fysioterapeutti on täsmällisen harjoittelun asiantuntija – kannattaakin hakeutua asiantuntijalle, joka on erikoistunut juuri sinun vaivaasi. Oikea harjoittelu korjaa syyn, lääke vain vaimentaa seurauksen.

Kun hoidetaan kipua liikunnalla, tärkeintä on oikea annostelu: enempi ei ole parempi. Tärkeintä on liike, ei suuri liike!

"Liike"