Kilpailuhenkinen, kisailija vai nautiskelija

Äänite

Olen ns. kalevankiertäjä. Laji on kuuden kestävyyslajin yhdistelmä, joka suoritetaan tai oikeastaan kisataan kalenterivuoden aikana. Tammikuussa on 30 km luistelu, helmikuussa 50 km hiihto, huhtikuussa 15 km suunnistus, heinäkuussa 30 km soutu, elokuussa noin 70 km pyöräily ja viho viimeisenä lokakuussa puolimaraton. Kuusi hienoa kestävyyslajia, jotka rytmittävät mukavasti liikuntavuoden. Vuoden alussa luistellaan paljon (jos on jäätä) ja luistelukauden "huipentumana" on pieni 30 km:n mittainen kisailu. Sitten luistelu jää vähemmälle, jatketaan hiihdolla ja näin homma etenee vuodenajan ja liikuntamahdollisuuksien mukaan lokakuulle asti.

Harrastan tavoitteellista liikuntaa. Minun tavoitteeni on TERVEYS. Edellinen blogini "Löysän nilkan tarina" kertoi liikunnan oikean annostelun tärkeydestä. Lähes yhtä tärkeää on liikunnan MONIPUOLISUUS. Lisäksi liikunta pitää olla sellaista, että siitä tulee hyvä mieli.

Kalevankiertäjissä on paljon kilpailuhenkisiä osallistujia, joita lähtöviivalla ei paljoa hymyilytä ja maalissa mahdollisesti sitäkin vähemmän. Osa lähtee rennommin matkaan ja he haluavat ehkä vähän kisailla tai pyrkiä säilyttämään edellisen vuoden suoritustason ikääntymisestä huolimatta. Kolmas ryhmä on ns. "nautiskelijat". Heidän tavoitteensa on vain päästä maaliin ja nauttia liikunnasta ja kisan tunnelmasta. 

Itse kuulun kisailijoiden ryhmään. Sen verran pitäisi puristaa, että seurakaveri Milla jää toiseksi (harvoin onnistun).  Jos tuntuu pahalta, niin juoksun voi muuttaa kävelyksi. Soudussa voi nauttia rauhassa eväistä tai hiihdossa ottaa sukset pois jalasta ja kävellä jyrkkä mäki kisan lopulla. Tärkeää on, että tuntee itsensä "hyväkuntoiseksi" maalissa ja loppukirikin on ollut todellinen. Ei ole terveyden kannalta kovin fiksua yrittää saada kaikki irti kehosta ja olla maalissa "puolikuollut".

Mitä enemmän ihminen on kilpailuhenkinen, sitä suurempi vaara on, että hän ei hoida liikunnalla terveyttään, vaan pilaa sitä. Jos tavoitteena on yksinomaa voittaa, niin terveys vaarantuu. Tosin voitto voi hetkeksi antaa hyvän mielen, mutta onko se sen väärtti, että polvet ovat kipeät seuraavat kaksi viikkoa, rusto nivelpintojen välillä on taas ohentunut ja lievä polvikuluma on  astetta pahempi.

Kävely on ns. "perusliikuntaa", jota jokaisen pitäisi harrastaa. Sohvaperunalle se on hyvää kestävyysliikuntaa ja kovakuntoiselle se hyvä tapa palautua rankemmasta harjoittelusta. Kävelykyky ei säily koko elämää, jos sitä ei harjoita.

Lisäksi tarvitaan hyvää lihaskuntoa varsinkin jalkoihin, jota pelkkä kävely ei pidä riittävästi yllä Kyykkyharjoitukset antavat voimaa jalkoihin (Linkki Kyykkytreeni videoon). Jos et pääse sohvalta ylös ilman ylimääräistä ähinää, niin "kellojen pitäisi soida". On syytä aloittaa treenaus, eikä heti lähteä ostamaan korkeampaa sohvaa.

Lisäksi pitää harjoittaa kehon hallintaa, joka on minimissään sitä, että pystyy seisomaan yhdellä jalalla. Ihminen ei pysty hallitusti kävelemään, jos yhdellä jalalla seisominen ei onnistu. 

Jos ihminen harrastaa vain yhtä lajia niin vaara saada vaivoja on suuri. Liikuntalajin vaihdos varmistaa sen, että kudokset kuormittuvat eri tavoin ja mahdollisesti hiukan kipeytynyt alue alkaakin ärsyyntymisen sijasta elpyä. Oman löysän nilkkani hoidossa toteutan sitä niin, että ensin rullaluistelen 20 min, sitten palaan kotipihaan ja kiipeän 20 minuutin ajaksi pyörän selkään. tämän jälkeen joko kävelen tai juoksen tuntemukseni mukaan. Täysi tunti tehokasta liikuntaa. Kun laji vaihtuu, niin nivel tykkää.

Vastaanotollani käy kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka harrastavat liikuntaa liikaa ja niitä jotka harrastavat liian vähän. Ne ihmiset, jotka osaavat liikkua sopivasti tarvitsevat harvemmin hoitoa. Heille myös sattuu liikuntaan liittyviä tapaturmia selvästi vähemmän. Siis heille, joilla liikunta on MONIPUOLISTA JA OIKEN ANNOSTELTUA.

Kun ihmisiltä kysyy, mikä on tärkeintä elämässä, niin vastaus on aika usein TERVEYS. On sääli, jos ihmisen terveys vaarantuu siksi, että hän ei kuuntele kehoaan. 

 https://www.lonkkavaiva.fi/

https://www.liedonfysioterapia.fi/

Kommentit

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi blogista

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väärin kyykätty, hirveän jäykkä ja lättäjalat (päivän pakina)

Kuva
Väärin kävelty, väärin istuttu, väärin seisty, väärin kyykätty, väärin nukuttu, väärin juostu.  Terapeuteilla on tapana aina kertoa, mitä ihminen tekee väärin ja siitä tietysti seuraa jokin ongelma. Kävellään jalkaterät ulospäin tai sisäänpäin. Istutaan lysähtäneessä asennossa tai peräti istutaan niin, että toinen polvi on toisen päällä. Kyykistytään niin, että polvet menevät yhteen tai jopa niin kauheaa, että syväkyykyssä kantapäät eivät pysy alustalla. Seisotaan toinen polvi koukussa ja lantio sivussa. Nukkuessa tyyny on liian korkea tai liian matala, patja kova tai pehmeä.  Luin artikkelin, jossa väitettiin, että Usain Bolt juoksee väärin. Juoksi aika helkutin kovaa ja useita vuosia ilman pahempia vammoja.  Väärin tekeminen tietysti aiheuttaa valtavasti kaikenlaisia kipuja ja särkyjä. "En uskalla mennä kuntosalille, koska pelkään, että teen jotain väärin" tai "En uskalla kumartua enää eteenpäin, koska pelkään, että selkä menee taas jumiin", ovat yleisiä ...
Lue lisää

Mustelmasta arpeen!

Kuva
Kuuntele äänite Olin noin 10-vuotias ja kädessäni oli upouusi puukko. Innoissani veistelin puun palasta lastuja ja sitten se tapahtui. Puukko lipesi ja viilsi ison palkeenkielen lähes irti vasemmasta etusormestani. "Valtava" verenvuoto tyrehtyi melko nopeasti, kun hetken puristin haavaa tiukasti. Vaikka haava ei ollut syvä niin siihen tuli arpi, joka on siinä edelleen 50 vuoden jälkeen. Arpi on hiukan kovempi ja vaaleampi kuin muu iho. Minua se ei juurikaan vaivaa, vain pieni kosmeettinen haitta ja hiukan kiristää, kun nivelen taivuttaa ääriasentoon. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, niin arpien määrä ihmisessä myös lisääntyy. Tulee pinnallisia arpia ja syviä arpia. Lisäksi tulee henkisiä arpia, joihin en tässä blogissa puutu. Arpikudos on aina hiukan kovempaa ja huonommin joustavaa, kuin ympärillä oleva muu kudos. Haavan arpeutuessa kudokset tarttuvat helposti kiinni toisiinsa. Myös hermo voi tarttua kiinni arpeen ja lihaskalvot voivat juuttua kiinni toisiinsa. ...
Lue lisää

Venyttely on turhaa!

Kuva
Kuuntele tallenne "Eläimetkin venyttelevät"  Usein venyttelyn tärkeyttä perustellaan sillä, että eläimetkin venyttelevät. Meillä on kaksi kissaa. Ne ovat jo iäkkäitä ja pääasiassa nukkuvat. Mutta kun ne nousevat ylös pediltään, ne tekevät kaksi venytystä. Ensin venytetään lonkan etuosa ja sen jälkeen kainalot. Sitten ne ovatkin valmiit hyppäämään kissamaisen kevyesti pöydälle. Vuosia niitä tarkkailleena olen pannut merkille, että venytyksen kesto on  maksimissaan 3      sekuntia.  Tyttäreni mukaan tämä venytyksen kesto pätee myös hänen koiraansa. (Linkki videoon jossa joutsenet venyttelevät) Eli ihminen on ainoa "eläin", joka jostain käsittämättömästä syystä pitää kudoksia venytyksessä - jopa minuutteja - ja luulee , että se on hyvä asia. Yritän tässä blogissani murtaa myyttiä venyttelyn tärkeydestä. U sein venyttely on jopa haitallista ja hidastaa vaivojen paranemista.  Pitkäkestoiset venytykset eivät hoida ...
Lue lisää

"Löysän nilkan tarina"

Äänite Olen 60 vuotias mies, hieman harmaantunut, mutta olen harrastanut monipuolisesti liikuntaa koko ikäni ja olen melko hyvässä kunnossa. En kärsi muista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, paitsi hieman löysistä nilkoista. Olen harrastanut lentopalloa 45 vuoden ajan ja säästynyt onnekkaasti muilta urheiluvammoilta. Tosin molemmat nilkat ovat nyrjähtäneet useita kertoja, joten osa nivelsiteistä on poikki ja loputkin tuntuvat löysiltä.   Eilen pelasin viisi erää höntsälentopalloa ja peli meni ilman vaivoja, ei mitään ongelmia. Aamulla noustessani sängystä oli oikea nilkka niin kipeä, että se ei kestänyt varaamista. Miksi nilkka oli kipeä, vaikka pelatessa se ei vaivannut lainkaan?   Koska mitään tapaturmaa ei sattunut, niin mielestäni ainoa syy oli liikunnan väärä ANNOSTELU. Viisi erää oli liikaa. Lihakset eivät enää jaksaneet tukea löysää niveltä ja nivel ärsyyntyi. Eli ensi kerralla vain neljä erää.   Aluksi nilkka hiukan vaivasi töissä ja yhdellä jalalla ...
Lue lisää

Kramppi suojaa kehoa!

Kuva
Kuun tele äänite Tässä neljä erilaista tarinaa, joita yhdistää suonenveto eli lihaskramppi .   Pasi-pikajuoksija Pasi (19v) keskittyy huolella 100 metrin pyrähdykseensä. Kaikki alkuvalmistelut on tehty huolella ja kaikki tuntuu hyvältä. Lähtölaukaus pamahtaa ja kiihdytysvaihe sujuu hyvin. Puolessa välissä matkaa vauhti on maksimissaan. Ensin pieni "tuntemus" oikeassa takareidessä. Sitten iskee KRAMPPI, polvi ei ojennu ja juoksu loppuu siihen. Pasi klinkuttaa maaliin pidellen kädellään takareittä. Huippujuoksija  kiidätetään magneettikuvaukseen. Mitään vakavaa ei löydy, sillä tuntemus olikin pelkkä lihaskramppi. Kausi jatkuu kahden viikon päästä. Seija-suorittaja   Seija (35v) on koko ikänsä harrastanut tavoitteellista liikuntaa. Nyt hän valmistautuu elämänsä kolmanteen maratoniin.  Kaksi vuotta sitten hän innostui juoksemaan ja nyt on tavoitteet "korkealla". Juoksukoulukin on käyty ja kaikki pitäisi sujua hyvin. Tosin jännityksen takia hän oli nukkunut yöns...
Lue lisää

Kipeän selän tarina

Kuva
Kipeän selän tarina On kaunis, keväinen sunnuntaiaamu. Vaimo on päättänyt, että tänään laitetaan kesäkukat terassille. Ruukut pitää kantaa alas, vaihtaa mullat, istuttaa uudet kukat ja kantaa ruukut takaisin. Ruukkuja on monta ja ne painavat melko paljon. Jaksan hyvin kantaa, mutta ruukkujen muodon vuoksi niiden kantaminen on hankalaa ja siksi joudun tosissani käyttämään voimaa. Kaikki sujui hyvin, mutta illalla tuntui lievää jomotusta alaselässä. Fysioterapeuttina tiedän, että tästä ei seuraa mitään hyvää, sillä jomotus ei ole tavallista selän väsymistä. Annostelu taisi tässä hyötyliikunnassa mennä hiukan pieleen. Blogissani "löysän nilkan tarina" retostelin, että olen yli 60 v. ja minulla ei ole muita tuki- ja liikuntaelinvaivoja, kuin löysät nilkat. Nuoruudessani olen kuitenkin kärsinyt melko paljon alaselän kivuista. Rullaluistelu, luistelu ja luisteluhiihto ovat lajit, joilla sain vaivat hallintaan ja käytännössä kokonaan pois. Minun ongelmanani olivat aiemmin heikohk...
Lue lisää

Kipeän selän tarina jatkuu...

Kuva
On perjantaipäivä. Lähes kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun selkä alun alkujaan kipeytyi. Se on ollut koko viikon oireeton, joten luulin, että vaiva oli jo kokonaan poissa, mutta ei ollut. Pihalla odottaa Heräte 1. Savolaistyyppinen vuorosoutuvene, jossa toinen soutaa ja toinen meloo takana ja noin vartin välein vaihdetaan vuoroa. Kävin heräteostoksena hakemassa sen Pohjanmaalta ja tarkoitukseni on ollut ryhtyä soutamaan lähes päivittäin. Soutu on mielestäni ainoa oikea tapa edetä vesillä. En erityisemmin pidä pärisevistä moottoriveneistä, jotta ryskyttävät ikävästi aallokossa. Purjehdus taas on liian hidastempoista ja pitkästyttävää. Kerran kesässä menee sopivalla tuulella, mutta horisontin jatkuva tähystäminen ei ole minun juttuni. Melonta ja suppailu menettelevät, mutta soutu kunnon veneellä on jatkuva elämys. On tyyni ilta ja loistava keli. Saan houkuteltua tyttäreni "vastapainoksi" veneeseen. Vuorosoutuvene "kyntää", jos perässä ei ole soutukaveria. Nostam...
Lue lisää

"Koppikarisman" kehittyminen.

"jotain tarvis tehdä" On vuosi 1980 ja olen elämässäni siinä vaiheessa, että "jotain tarvis tehdä", mutta mitä? Sattumalta törmäsin  erääseen lukioaikaiseen koulukaveriin. Hän kertoi olevansa kuntohoitajakoulussa,  kehui paikkaa minulla  ja rohkaisi hakemaan sinne. En ollut koskaan ajatellut, että lähtisin hoitoalalle. Ennemminkin minua kiinnosti metsä ja siihen liittyvät ammatit. Pyrin kouluun ja  pääsin. Siitä alkoi hoitajan ura, jolle ei loppua näy.  Metsä on sen jälkeen ollut kunnon hoitamisen ja rentoutumisen paikka ja hyvä näin.  Muutamia vuosia myöhemmin sain kuulla, että tuttuni oli itse ollut täysin kypsä koko koulutukseen ja vedätti minua (kiitos kuitenkin TP). Kuntohoitoja Valmistuin vuonna 1981 kuntohoitajaksi. Koulussa opin  anatomian ja lihasten hieronnan perusteet. Hoitotyö tapahtui hoitohuoneessa, jota jatkossa nimitän "kopiksi". Siellä minulla oli loistavat anatomian opettajat, joka sai kiinnostukseni heräämään (ki...
Lue lisää

Taistelu painovoimaa vastaan

Kuva
  Kuuntele äänite tästä linkistä Isaac Newtonin päähän tipahti puusta omena 1600-luvun loppupuolella ja melko pian sen jälkeen tiedettiin, mitä on painovoima. Kun ihminen syntyy, niin siitä alkaa elinikäinen taistelu painovoimaa vastaan. Toisaalta painovoimasta on myös paljon hyötyä. Ensimmäinen vuosi on yleensä menestyksekäs. Tuhansien hävittyjen taistelujen jälkeen lihasvoima ja kehon hallinta kehittyvät niin paljon, että ihmisenalku voittaa taistelun ja nousee seisomaan. Pian sen jälkeen tulevat ensimmäiset haparoivat askeleet. Voi sitä voiton riemua. Seuraavan vuoden aikana monelta onnistuu jo juokseminen. Kävely ja juoksu ovat "perusliikuntaa", jotka lähes kaikki oppivat. Näitä perustaitoja pitää harjoitella koko elämän ajan, jotta ne säilyvät. Kun ihminen kasvaa niin vipuvarret pitenevät ja voiman tarve tietysti lisääntyy. Koko lapsuuden ja nuoruuden ihmisellä on luontainen tarve kehittää perustaitoja. Lisäksi painovoimaa vastustetaan erilaisill...
Lue lisää

Erään juoksun tarina

Kuva
Aiemmassa blogissani olen kertonut, että olen kalevankiertäjä( Linkki blogiin:  Monipuolisuutta liikuntaan ). Laji tuo tärkeää monimuotoisuutta liikuntaani, koska siinä harjoitellaan ja suoritetaan kuutta eri lajia vuoden aikana. Tänään on kalevankiertäjän juhlapäivä. Suoritusvuorossa on juoksu ja juoksumatkana puolimaraton Porin Yyterissä. Juoksua ei suoriteta Yyterin hiekalla, vaan koko matka on asfalttia. Lisäksi reitti on lähes tasainen ja siinä on monen kilometrin pituisia suoria. Kuulostaa tosi tylsältä.   En ole kovin kilpailuhenkinen, mutta haluan hiukan kisailla. Liikuntani on tavoitteellista ja tavoitteena on terveys. Koska reitti on helppo, fiilis omasta kunnosta on hyvä ja sää mitä mainioin, päätän laittaa juoksulle muitakin tavoitteita. Loppuaika 1.45 - 2 h, keskipulssi 160 sykettä/min, viimeinen kilometri kisani nopein ja tietysti hyväkuntoisena maalissa.   Juoksu hoitaa mieltä!   Koko ikäni olen liikkunut paljon...
Lue lisää