Tavoitteena säilyttää taso

Olen kalevankiertäjä ja aika vetää yhteen vuoden 2024 Kalevan Kierros. Kaleven Kierroksessa harjoitellaan ja kisaillaan kuutta lajia vuoden aikana (luistelu, hiihto, juoksu, soutu, pyöräily ja suunnistus).
Linkki Kalevan Kierroksen sivuille

Miksi harrastan Kalevan Kierrosta? Hyvä kysymys. Aina kun kisaviikonloppu koittaa, mietin miksi pitää lähteä reissaamaan johonkin 300 km päässä olevaan kohteeseen ja kisailla sielläkin pari tuntia ja sitten ajaa takaisin? Sen ymmärtää jos kilpailee tosissaan, mutta kun liikunnan tavoitteena on "vain" terveys, niin miksi?

Harjoittelu

Kun ennen ja jälkeen kisan kuuntelee kiertäjien keskusteluja  ja kommentteja kisapaikalla, siellä toistuu kaksi teemaa. Ensimmäinen on harjoittelun määrä ja toinen vaivojen määrä. Kummallakin yritetään pedata syitä epäonnistumiseen kisassa.

Usein retostellaan, sillä kuinka vähän on harjoiteltu. Tätä kuulee varsinkin ennen kisaa. "Kävin pari pyörälenkkiä vetämässä viime viikolla". "Tämä on ensimmäinen soutuni, ei ole ehtinyt enempää". "Kävin muutaman kerran Oulunkylässä kiertämässä rataa". Tällaisia kommentteja kuulee.

Minulla herättää kysymys, miksi tulla kisaan, jos ei ole treenannut?

Kalevan Kierros on yksi parhaista lajeista hoitaa terveyttään liikunnalla. Tärkein pointti on, että HARJOITTELEE kaikkia lajeja vähintään sen pari kuukautta ja sitten tulee kisaan ja mittaa tasonsa ja sitten vaihtaa lajia. 

Vaivat

Kalevankiertäjien keski-ikä on huolestuttavasti noussut. Ikääntyminen tarkoittaa sitä, että kaikilla on enemmän tai vähemmän vaivoja. Iäkkäät ihmiset puhuvat usein vaivoistaan.

Polvi, selkä, lonkka, penikka, akilles, takareisi, luupiikki,  jne. Vaivoja riittää ja niistä vähän sivumennen mainitaan ennen kisaa.  Kisan jälkeen mainitaan kivulias polvi tai äreä akilles, " ja loppu meni sitten vähän taapertamiseksi".

Kaikkia vaivoja ei voi selittää pelkästään ikääntymisellä. Harjoittelun määrällä ja tehoilla on paljon merkitystä. Kun kestävyysurheilijalle tulee vaivoja, niin syy löytyy erittäin usein kun katsoo peiliin. Minulta fysioterapeutteina usein "tivataan", jotain syytä vaivaan ja mahdollisesti jotain temppua millä vaiva selätetään. Tietysti mitään ei olla valmiit muuttamaan omassa tekemisessä ja jos neuvoo niin kommentti on, "voi se niinkin olla". "Katso peiliin sieltä se syy löytyy" (vitsi vitsi)

Monimuotoinen Kalevan Kierros pitää vaivat poissa, kun vain treenaa monipuolisesti, säännöllisesti ja "sopivalla" tasolla. Kyllästymiseen asti jauhetaan, että "liikunta on lääke, liikunta on lääke", mutta se ei ole sitä jos annostelu on väärää ja yksipuolista. Liika kilpailuhenkisyys tai yritys nostaa suoritustasoa liikaa eivät ole lääkettä vaan niillä voidaan pilata terveyttä.

Viimeistään 40 ikävuodesta eteenpäin ihmisen suorituskyky laskee. 50 vuotiaalla on lähes aina parempi kunto kuin 60 vuotiaalla jne. Se joka pystyy pitämään tason laskun mahdollisimman loivana, niin toimintakyky elämässä säilyy paljon pidempään. 

Vuosi 2024

Luistelu meni kohdallani loistavasi. Olin harjoitellut paljon ja säännöllisesti. Rullaluistelua treenasin koko kesän ja heti joulukuun alusta tekojäälle Turun Madolle. Luistelu on minusta hieno laji.

Seinäjolla kisassa sää oli ihanteellinen ja kuuman ryhmän vetoapu auttoi uuteen ennätykseen, ikääntymistä huolimatta. Pieni notkahdus kisan keskivaiheilla aiheutti, että aika ei mennyt alle tuntiin.

Luistelin ohella harjoittelin myös paljon hiihtoaLokakuussa kävin Paimion Paipissa kiertämässä 20 kierrosta noin kerran viikossa. Kun tykkilumenlatu tuli Impivaaraan hiihdin tunnin ja kotimatkalla puolen tunnin luistelu päälle. Kaksi lajia peräkkäin, niin saa hyvä aerobisen treenin, mutta välttyy vaivoilta, kun laji vaihtuu. 

Jyväskylän mäkinen maasto hieman arvelutti, mutta turhaan. Puolivälin pitkät nousut menivät heittämällä. Lopun nousuissa  tuli pieni notkahdus, mutta kolme viimeistä kilometriä tuli vauhdikkaasti ja maalissa olin hyväkuntoinen.

Hiihtokausi jatkui vielä pitkään kevääseen ja juoksu asfaltilla jäi vähiin ja se kostautui Varkauden vaativalla puolimaratonilla. Lähdin matkaan maltilla ja ensimmäinen kierros meni hyvin. Suunnittelin jo miten kiristän juoksua toisella kierroksella. Viimeiset kolme kilometriä rankan nousun jälkeen lisään vauhtia. 

Lämpötila oli hellelukemissa ja uupuminen iski nousussa. Viimeiset kolme kilometriä, kirin sijaan, olikin tuskaista taaperrusta juoksun ja kävelyn rajamaastossa. Maalissa olin väsynyt ja vihainen, kun pilaan terveyttäni tällaisella hölmöilyllä. Ei todellakaan mikään voittajafiilis.

Soutukauden aloitin heti, kun jäät lähtivät. Lähijärvelle on kilomerin matka ja siellä on mukava soudella ja treenata tekniikkaa. Talven aikana satunnaisesti kiskoin ergolla.

Kisa meni leppoisasti, edellisen vuoden tapaan. Parin kanssa juteltiin niitä näitä ja maalissa oli tunne, että olisi voinut vetää ainakin tuplamatkan. Tehoja ei vaan saa irti. Puolessa matkassa oli myrskyisä sadekuuro joka hiukan laski tunnelmaa ja verotti loppuaikaa.

Edellisvuoden pyöräily loppui välinerikkoon, mutta nyt olin hankkinut uuden ( käytetyn) hiilikuiturunkoisen kilpapyörän vanhan hybridin tilalle. Treenasin taas 1.5 kuukautta paljon Tour de Francen innoittamana. Lisäksi olin hankkinut alakerran varastoon Zwiftin-vastuksen, johon "koukutuin" talven aikana ja poljin sitä paljon hiihdon ja luistelun ohella.

Treenin  lisäyksen ja paremman pyörän ansiosta vauhti kiihtyi. Keskivauhti lisääntyi noin kaksi km/h. Testien perusteella tulos oli lievä pettymys, koska odotin neljän km/h lisäystä edellisiin vuosiin.

Suunnistus vuoden viimeisenä lajina oli Vaalassa. 13 km matka sujui minulta erittäin hyvin. Vain pieniä pummeja kun erehdyin seuraamaan jotain pientä letkaa. Kalevankiertäjät ovat niin "huonoja" suunnistajia, että turha seurata letkaa.

Maaliin juostessa olin tyytyväinen, mutta pian selvisi totuus. Jotain päässä "tilttasi" viimeisellä perhosrastilla ja kolme rastia jäi käymättä. Siinä meni oman sarjan palkintopallisijoitus sekä suunnistuksessa että kokonaiskisassa. Vaikka tavoitteeni on vain terveys, täytyy myöntää, että niin hiukan sapetti hölmöilyni, jollaista ei ole aiemmin sattunut. 

Tavoitteena säilyttää taso!

Niin, onnistuiko siinä? Mielestäni melko hyvin. Vaikka ikää on 65v, niin kehityn edelleen. Tämä johtuu siitä, että olen aloittanut kestävyysliikunnan vasta reilu 10 vuotta sitten. Olen myös edennyt maltilla ja säästynyt lähes kaikilta vaivoilta. Viime vuoden loppu meni pilalle, kun nilkan nyrjähdyksen jälkeen iski myös kantakalvon tulehdus. Jouduin mm. keskeyttämään suunnistuksen.

Luistelussa ja pyöräilyssä tapahtui selvä kehitys. Hiihdon ja suunnistuksen taso on vakaa, ei notkahdusta. Soutu on seuraava kehityksen kohde ja siihen aion panostaa. Juoksu asfaltilla menee koko ajan huonommaksi ja siihen on ehkä tyydyttävä. En aio pilata poviani tasaisella, kovalla asfaltilla juostessa. Yritän säilyttää omat polveni koko iän. Juoksen pääasiassa metsässä ja toivon, että pystyn juoksemaan yhden puolimaratonin vuodessa asfaltilla.

Vuosi 2025

Harjoittelu on ollut täydessä käynnissä heti suunnistuskisan jälkeen. Suunnistus jatkuu viikkorasteilla. Lisäksi rullaluistelen paljon sauvoilla ja ilman. 

Ketteryyttä pitää vaalia, joten pelaan lentopalloa kerran viikossa. 

Hiihdot Paipissa aloitin poikkeuksellisesti jos syyskuussa. Syys-lokakuussa sillä on jostain syystä erinomainen luisto, joka heikkenee selvästi kun ilmat kylmenevät tai lumi likaantuu. 

Pyöräily Zwiftin vastuksen kanssa on usein paaluttava suunnistuksen jälkeen ja myös soutu-ergo on käytössä. Pari lajia peräkkäin pitää vaivat loitolla.

Pidän liikkumisesta, mutta en halua rasittaa itseäni liikaa, sikisi en kilpaile tosissani koskaan. Alussa kerroin, että kisoihin lähtö on aina vaikeaa, mutta kun tulee kisapaikalle ja lähtölaukaus pamahtaa niin sitten on aina hyvä fiilis testata tasoaan suhteessa edelliseen vuoteen. Lisäksi paikalla on samanhenkisiä kisailijoita ympäri Suomea, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia, vaikka vaivoistaan heh.heh.

Kuntoilen lähes joka päivä noin tunnin. Parina päivänä viikossa palaudun patikoimalla tai geokätköilyllä. Elämäntilanne on sellainen, että voin urheilla kuin ammattilainen. Kohta tulee kuvioihin uusi sponsori nimittäin eläkeyhtiö Varma (heh heh)

Tarvitsen päivittäisen liikunta-annostukseni, muuten alan voimaan huonosti fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Mieluiten liikun metsässä. Hienoita on, kun saan kartan käteen ja ryntään metsään. Hienoa on myös ottaa kamera ja lähteä rauhassa patikoimaan, aistia luontoa ja samalla ehkä etsiä muutama maisema-geokätkö. Liikunnan jälkeen laadukas tsekki-olut maistuu aina todella hyvältä.

Olen liikuntanarkomaani, mutta on sitä pahempiakin riippuvuuksia. Nyt lähden hiihtämään Paippiin!

PS. Seurani nimi on sexthlon ja viittaa tietysti kuuteen lajiin, joita harrastetaan vuoden aikana.  Laji on on ainakin tuplasti parempaa terveysliikuntaa kuin kolmen lajin triathlon ja nimikin on paljon "mediaseksikkäämpi" :)

Linkkejä muihin blogikirjoituksiin aiheesta: Liikunnan oikea annostelu ja monimuotoisuus

Vuosi ja kuusi lajia

Suunnistus koukuttaa 

Tour de France

Soutu on hieno laji

Erään luistelun tarina


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väärin kyykätty, hirveän jäykkä ja lättäjalat (päivän pakina)

Mustelmasta arpeen!

Venyttely on turhaa!

"Löysän nilkan tarina"

Kramppi suojaa kehoa!

Kipeän selän tarina

Kipeän selän tarina jatkuu...

"Koppikarisman" kehittyminen.

Taistelu painovoimaa vastaan

Erään juoksun tarina