Vuosi ja kuusi lajia
vuodelle? Liikuntaa saa harrastaa raittiissa ulkoilmassa jäällä, lumella, järvellä, asfaltilla ja metsässä.
Lajit kehittävät hyvin aerobista kuntoa ja lihaskunto koko kehossa.
Osa lajeista kehittää erityisen hyvin kehon hallintaa. Parissa lajissa tulee luustolle tärkeää "iskutusta". Pari lajia kehittää myös hyvin ylävartalon lihaskuntoa.
Missä kilpailumuodossa on kuusi lajia, jotka hoitavat hyvin ihmisen terveyttä? Ihmisen ei paljon muuta liikuntaa tarvitse harrastaa, kun haluaa liikunnalla pitää terveyttään yllä.
En tiedä onko sattumaa vai hyvin harkittua, että lajeiksi on valittu näin hienot ja monimuotoiset liikuntalajit.
No sehän on tietysti Kalevan Kierros.
Olen kirjoittunut jokaisesta kuudesta lajista blogi-tekstin tämän vuoden aikana. Kun kausi on ohi ja uusi alkamassa, niin kertaan vielä tässä tekstissä lajien hyviä ja huonoja puolia.
Ne jotka ovat lukeneet kirjoituksiani ovat ehkä huomanneet, että painotan tavoitteellista terveyttä hoitavaa liikuntaa. Kun harjoittelu on liian tavoitteellista niin usein joudutaan kuntoutukseen. Minun esikuvani on henkilö, joka osaa annostela liikuntaansa niin, että pysyy terveenä. Kilpailun voittaminen tai ajan parantaminen on sivuseikka.
Tason säilyttäminen on tärkeää jos haluaa säilyttää myös toimintakykynsä koko elämän. Ikääntyessä alamäki on väistämätön, mutta se joka pystyy pitämään alamäen mahdollisimman loivana pärjää ikääntyessä paremmin.
Olen myös fysioterapeutti, mutta en ole urheilufysioterapeutti. Ohjaan terveyttä ja vaivaa hoitavaa liikuntaa ihan tavallisille ikääntyville ihmisille.
Olen erikoistunut hoitamaan vaivoja lonkan ja lantion alueella, siksi arvioin lajeja liittyen näiden vaivojen ehkäisyyn ja hoitoon.
Pikaluistelu/retkiluistelu
Luistelu on selvästi aliarvostettu terveysliikuntamuoto.
Luistelussa potku ja liuku sivulle kehittää todella hyvin lonkkaa, lantiota ja selkää tukevia lihaksia. Luistelulla saa kehitettyä vahvat reidet ja pakarat. Taviksen ei tarvitse yhtään käydä punttisalilla ja tehdä kyykkyjä painot niskassa. Tasapaino kehittyy hyvin. Ylävartaloon tulee kiertoliikkeitä, kun käsiä heiluttaa sivulla. Luistelu on tekniikkalaji ja myös kuntoilijan kannattaa panostaa tekniikan harjoitteluun.
Luistelun huono puoli on, että kädet eivät saa juurikaan harjoitusta. Ikääntyvän pitää välttää kaatumista tai varautua siihen pehmusteilla ja tietysti kypärällä.
Höntsäjääkiekko, taitoluistelun liu'ut ( ei ylisuuret liikeradat), rusettiluistelu, rullaluistelu, retkiluistelu sauvoilla tai ilman ja pikaluistelu - nämä kaikki ovat erittäin hyvää terveysliikuntaa.
Nyt on luistelukelit parhaimmillaan. Kaikki luistelemaan!
Perinteinen/vapaa
Hiihto on lajeista tietysti monimuotoisin ja myös hyvää tekniikkaa vaativa laji.
Kumpikin tyyli kehittää tehokkaasti sekä ylä- että alavartaloa. Perinteisin liuku kehittää hallintaa, mutta vapaan liuku sivulle on jopa vaativampaa kuin luistelussa. Suksi on epävakaa, kun taas luistin puree hyvin jäähän.
Hiihdosta on vaikea löytää huonoja puolia. Koska liuku vaatii tasapiano niin aloittelijalla maasto ei saa olla liian haastavaa. Jos lonkan kulumaa, niin voimakas luistelupotku voi kipeyttää ja perinteisessä hiihdossa kannattaan satsata aina hyvään pitoon. Jokainen lipsahdus on "riski", koska lonkan etuosan nivelsiteet tai hermot voivat ärtyä voimakkaasta lonkan ojennuksesta.
Maraton/puolimaraton
Kudokset kaipaavat iskutusta, jotta ne voivat hyvin. Juoksun aiheuttama tärähdys estää luukatoa (osteporoosia). Myös terveet rustot ja välilevyt voivat paremmin, kun saavat iskun aiheuttamaa paineen vaihtelua. Myös ohentunut ruston nestepitoisuus lisääntyy iskun vaikutuksesta, mutta annostelu on tietysti tärkeää. Jos rusto on kokonaan kulunut pois nivelpintojen välistä, sitten täytyy juoksun annostelun kanssa olla tarkkana jos haluaa välttyä säryiltä.
Jos et ole harrastanut kestävyysliikuntaa useita vuosia, niin älä lähde maratonille. Tämä on tietysti minun mielipide. Esim. puolen vuoden juoksutreenit eivät riitä vielä mihinkään. Jos rustoa ei ole vuosia SIEDÄTÄNYT iskutukseen, niin yksikin voimakas ylikuormitus voi laittaa kuluman alulle ja muutaman vuoden päästä juoksu voi olla tuskaa. Jos kuitenkin päätät juosta maratonin tee se niin, että myös viimeinen 10 km on "mukavaa" ja olet maalissa hyväkuntoinen.
Puolimaratonin on paljon parempi valinta terveyden kannalta. Jos haluat haastetta, yritä juosta se kovempaa. Itse en aio koskaan juosta maratonia, sen verran paljon "rakastan" 64 vuotta vanhoja polveni rustoja, jotka edelleen ovat hyvässä kunnossa. Tosin olen harrastanut kestävyysliikuntaa vasta reilut 10 vuotta .
Juoksu on, kävelyn lisäksi, ihmisen luontainen tapa liikkua paikasta toiseen. Juoksutaitoa pitäisi vaalia koko elämän. Liian nuorena moni lopettaa juoksemisen kokonaan, kun paikat kipeytyvät tai lääkäri kielsi. Annostelu tässäkin on tärkeintä. Kävelyä ja juoksua voi yhdistää, jota jo monet ikääntyvät kalevankiertäjät toteuttavatkin viisaasti.
Juoksu kuormittaa - kävely elvyttää
Soutu
Kun polvissa ja lonkissa alkaa olla ikääntymisen muutoksia, niin soutu on huippulaji. Soutu tietysti vahvistaa hyvin myös ylävartaloa. Myös puristusvoima kehittyy, joka tutkimusten mukaan korreloi hyvään toimintakykyyn vanhemmalla iällä.
Soudun huono puoli on, että siinä istutaan ja lonkat ojentuvat huonosti ja rintarangasta tulee "tammitynnyri" joka ei kierry mihinkään.
Sotu on tekniikkalaji. Kun veto saadaan kohdalle ja oppii huomioimaan olosuhteet niin sitten vene alkaa kulkea. Ergo-sotu sisällä on aika helppoa - teknisesti.
Soutu on ollut paljon esillä ja soutajat ovat vähän "hulluja". Hyvä esimerkki siitä on soutaja Jari Saario, joka souti Amerikkaan ja takasin. " Helppoa" se on tuulivoimalla, mutta tee se soutaen ja vielä edestakaisin. 😃😃
Pyöräily
Pyöräily todella tehokasta aerobista liikuntaa, jolla saa valtavat reidet. Pyöräilyä voi harrastaa nykyään niin monella tavalla ja monenlaisissa maastoissa, niin se lisää lajin monimuotoisuutta.
Ikääntyvät nivelet pitävä pyöräilystä, koska vartalon paino ei ole niiden päällä. Pyöräilyssä ja soudussa ikä haittaa vähiten suoritusta. Kumpikin laji "voitelee" hyvin kulunutta lonkkaa ja näin kivut lievittävät.
Toisaalta lajissa on samoja ongelmia kuin soudussa. Lonkat ja polvet ei ojennu kunnolla. Ylävartalo ja kädet eivät saa liikuntaa. Ihmiset istuvat muutenkin liikaa, pitääkö sitä istumista harjoitella vielä liikunnan aikana. Siis älä pelkästään pyöräile tai souda vaan hartaasta Kalevan Kierrosta.
Suunnistus
Suunnistuksessa eivät pärjää ne jotka ovat tottuneet kiskomaan, polkemaan tai juoksemaan hampaat irvessä itseään säästämättä ja aivot sumeana. Ainoa kuudesta lajista, jossa pitää oikeasti käyttää päätään, jos haluaa löytää pois metsästä tai ainakin löytää rastit.
Metsässä juostessa, jokainen askel on erilainen. Tärkeää "iskutusta" tulee, mutta lempeämmin kuin asfalttijuoksussa. Kun maastopohja vaihtelee, niin se ylläpitää hyvää tasapainoa ja kehon hallintaa. Yllättävät ja äkkinäiset tilanteen juoksun/kävelyn aikana harjaannuttava nopeusominaisuuksia. Suunnistus kehittää ja ylläpitää monia taitoja, joita muut Kalevan Kierroksen lajit eivät kehitä.
Usein pelätään, että kaadutaan tai nilkat nyrjähtävät kivikoissa, mutta niitä ei satu sen enempää kuin muissakaan lajeissa. Päinvastoin kun kudoksia siedättää epätasaisuuteen, niin ne myös kestävät sitä hyvin.
80-vuotiaat kalevankiertäjät juoksevat metsässä - heillä tuskin on vaikeuksia pysy pystyssä asfaltilla.
Mitä liikuntaan tarvitaan lisäksi?
Terveyttä ylläpitävä liikunta koostuu seuraavista asioista: 1. Aerobinen kestävyysliikunta. 2. Lihaskuntoa ylläpitävä liikunta. 3. Tasapinoa, ketteryyttä ja nopeusominaisuuksia ylläpitävä liikunta. Myös normaaleja liikeratoja ja nivelissä on hyvä vaalia dynaamisilla kudosten liu'utteluilla (ei pitkäkestoisilla venytyksillä).
Aerobista- ja lihaskuntoa kehittävää liikuntaa tulee aivan riittävästi Kalevan Kierroksen lajeista. Lisäksi pitää harrastaa liikuntaa, jossa tullee suunnanmuutoksia. Siis lajeja, jotka kehittävät ketteryyttä ja lihasten nopeusominaisuuksia.
Tanssit ja erilaiset jumpat sopivat monelle. Useimmat pallopelit ja mailapelit kehittävät nopatta ja liikesuunnat vaihtelevat aivan eri tavalla kuin kestävyyslajeissa, joissa vain "junnataan" eteenpäin.
Mitä tarvitaan?
Hiihtokengät joihin sopii sukset ja retkiluistimen terät, juoksutossut, suunistuskengät ja kompassi tarvitaan. Pyörä on jokaisella. Soutuvene on hankalin, mutta ergolla voi teenata ja veneen voi vuokrata kisaan. Ainakin puolet näistä varusteista on jo jokaisella, joka vähänkin harrastaa liikuntaa.
Ensimmäinen Kierros on kokeilua ja välineet ovat sivuseikka. Kun jäät lajiin koukkuun, niin sitten voi satsata välineisiin.
Miksi pitää kisailla jos tavoitteena on "vain" terveys?
Niin hyvä kysymys. Minua tuleva kisa motivoi harrastamaan yhtä lajia enemmän aina kisaan asti ja sitten harjoittelun painotus siirtyy seuraavaan lajiin. Näin säilyy liikunnan monimuotoisuus. Toisaalta voi aina testata tasonsa edelliseen vuoteen nähden. Pieni kisailu on aina paikallaan.
Suosikki ja Inhokki
Suosikkini on ehdottomasti suunnistus. Siinä vain on sitä jotain. Talvilajit tulevat seuraavana. Hiihto Lapin keväthangilla on mahtavaa, mutta luistelu peilikirkkaalla syysjäällä ei paljoa jää jälkeen. Soutu pelityynellä järvellä ja hyvällä veneellä on myös nautinto. Inhokista taistellevat juoksu ja pyöräily. Pyöräilyyn olen hiukan päässyt sisälle, joten juoksu asfaltilla on tylsintä. Tosin myös näissä "tylsissä" lajeissa on omat hyvät puolensa.
Reilu kuukausi on aikaa tämän vuoden luisteluun (27.1.2024).Luistelu on helpoin laji ja ei tarvitse juurikaan harjoittelua ja läpi pääsee varmasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi blogista